Muutoksen tuulia

Tänä keväänä on selkeästi ollut fiilis muutoksesta, jotain on tapahtumassa, muuttumassa. Ja jos jokin on pysyvää, on se muutos. Se on aina jatkuvaa.

Minusta on tuntuu, että olen pääsemässä vihdoin eteenpäin, enkä aio pyristellä vastaan vaan hyppään avoimin mielin mukaan. Yksi välietappi oli tämä välivuosi, joka pikkuhiljaa lähenee loppuaan. Myös pääsykokeet tuntuivat yhdeltä merkkipaalulta, ja niistäkin on nyt selvitty. Välivuosi oli minun kohdallani pelkästään hyvä juttu: sain palautua kunnolla ja kerättyä voimia. Itseasiassa kävin tänään katsomassa muutaman ystäväni lakituksen vanhassa lukiossani ja mieleen muistui kun olin itse samassa tilanteessa vuosi sitten.

Viime vuonna olin stessaantunut, epävarma, pelokaskin. Tulevaisuus lähinnä pelotti ja ahdisti. Pitkälle on tultu, nyt olo onkin 360° erilainen kuin vuosi sitten. Vuoden aikana voi tosiaan tapahtua vaikka mitä, sillä juuri nyt, tässä ja nyt, odotan suurella innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uskon itseeni ja tiedän, että pystyn mihin vain. Osaan myös kuunnella itseäni paremmin ja tiedän mitä haluan.

Huomenna tämä kaikki muutos jotenkin konkretisoituu entistä enemmän. Nimittäin huomenna kissamme Lassi saa uuden kodin.

Lassi pentuna. :)

Lassi tuli meille viitisen vuotta sitten jouluna, yhdessä veljensä Leevin kanssa. Kissanpentujen kasvua oli huikeaa seurata, ja muutenkin kissat olivat suureksi avuksi surutyössä, jota käytiin pitkän aikaa. Kissat toivat iloa arkeen, niitä oli ihana paijata, leikittää ja seurata. Viime vuonna Leeville piti etsiä uusi koti tappeluiden vuoksi ja nyt siis myös Lassi saa uuden kodin.

Niinpä fiilis on syystäkin vähän haikea, mutta tiedän että näin on kaikille paras. Miksi siis luovumme kissastamme? Oltuani viikon pk-seudulla pääsykokeissa ja muuten vaan viettämässä aikaa, kotiin palatessa vaan tuli todella vahva fiilis että Lassille etistään nyt uusi koti. En tiedä mistä tämä tunne kumpusi, ehkä kyseessä oli intuitio..? Tunne oli todella vahva, ja nyt kun asia on toteutumassa, on olo hyvä. Ehkä sekin kertoo, että päätös on oikea.

Tarkemmin ajatellen Lassista pitäisi joka tapauksessa luopua, viimeistään kun muutan pois kotoa. Isä on meinaan ilmaissut jo aikoja sitten, ettei halua yksin pitää kissaa. Nytkin kissan pitämisessä on tietysti omat velvollisuutensa, jotka ovat alkaneet tuntua hivenen kuluttavilta. Kun kissa on vielä yksin, sille pitäisi pitää seuraa, leikittää jne, eli antaa sille huomiota, jota se tietysti tarvitsee. Ja nyt vaan tuntuu, että tällä hetkellä haluan keskittyä itseeni kun siihen on energiaa ja jaksamista - niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin.

Onneksi Lassi on pääsemässä uuteen, rakastavaan kotiin, jossa sillä on mm. tilaa juosta vapaana ulkona. Meillä kisu on siis ollut aitauksessa, joka tosin piti hiljattain purkaa taloyhtiön sokkeliremontin vuoksi. Sekin taisi edesauttaa päätöstä luopumisesta. Mutta siis, olen luottavainen, että Lassi sopeutuu uuteen paikkaan. Ja saimmepa myös luvan käydä milloin vain katsomassa Lassia. :)

Tässä siis oli vähän viimeaikojen kuulumisia. Korurintamallakin alkaa nyt kesäkuussa tapahtua, kun kesätyöni alkavat vasta heinäkuussa ja tämä kesäkuu on minulle ns. lomaa. Vapaan ajan aion käyttää alkuvuodesta perustamani toiminimen kunnolla alkuun polkaisemiseen. Että perästä kuuluu. :)



Ihanaa kesäkuun alkua, ja onnea kaikille valmistuneille!