Eilen ja edellispäivänä oli satumaisen kaunis ilma, ja pakkastakin oli viidentoista asteen kieppeillä. Ahh, rakastan kenkien alla narskuvan lumen ääntä.. Ja sitä hiljaisuutta kun on yksin metsässä tms. Luontoihmisenä oli siis pakko mennä heti aamulla (kunhan aurinko oli ensin noussut) kävelyretkelle veljen kamera mukana. Ihanan rentouttavaa! Nauttikaa kuvista.
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kaunis kuvasarja =)
VastaaPoistaMinuun iski laiskamato ja olen vain löhönnyt: lukenut ja kunnellut musiikkia.
Kiitos. :)
VastaaPoistaEihän löhöilyssäkään mitään vikaa ole, sitä olen itsekin useana aamuna vain ollut. :)