maanantai 30. heinäkuuta 2012

30. heinäkuuta



Minä kun jännitin reaktiota, joka välivuottani koskevasta postauksesta mahdollisesti tulisi... Mitä vielä! Lukijani yllättivät minut täysin, sain tavattoman kannustavaa palautetta päätöksestäni pitää "vapaa vuosi". :) Suuren suuri ja lämmin kiitos vielä kaikille, ihan melkeinpä liikutuin sanoistanne! <3 Välivuosi tuntuu päivä päivältä yhä enemmän hyvältä vaihtoehdolta. Siitä kertonee myös perjantaiaamuna kokemani hurja onnellisuus- ja kiitollisuusfiilis. Olin vaan ihan älyttömän onnellinen sillä hetkellä kaikesta. :) Olo on stressitön ja rento. Tätä olenkin kaivannut.



Mutta asiasta kukkaruukkuun; kuten varmaan on käynyt ilmi, kirjoittelu on kesän aikana jäänyt vähän vähiin. Tarkoituksenani oli alkaa postailemaan useammin sekä järkätä vihdoinkin synttäriarvonta kesätyöni loputtua viime viikon perjantain jälkeen, mutta kävikin niin että työsuhteeeni jatkuu vielä tämän viikon. Vadelmakausi on nimittäin kiivaimmillaan näinä viikkoina ja vadelmanpoimijoita siis tarvitaan. :) Eipä siinä mitään, ihan mielelläni töissä olen, vadelmien poimiminen kun on vieläpä oikeastaan mielekkäintä hommaa luomutilalla! Mutta postailutahdin kiihtymistä saa vielä hetken odottaa..

Kuitenkin mieleeni tuli, että kiinnostaisiko teitä lukea jokaisesta kolmesta lukiodiplomini korusta erikseen postaus? Voisin kirjoitella hiukan enemmän mistä kunkin korun idea sai alkunsa, esitellä työvaiheita ja tekoprosessia sekä ehkä ottaa vielä kuvia pelkistä koruista. Miltä kuulostaa? Jos kiinnostusta on yhtään, teen postaukset mielelläni. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!


keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Aina ei mene niinkuin Strömsössä

Ihan ensiksi, kiitos aivan ihanista kommenteista koskien edellistä postausta, kuvataiteen lukiodiplomiani! Kannustuksenne antoi uutta intoa tehdä lisää koruja kierrätysmateriaaleista, mistä nautinkin todella paljon. :) Vastailen kommentteihin heti kun ehdin. Mutta iso kiitos vielä!

Mutta nyt asiaan, josta onkin pitänyt kirjoitella jo aiemmin. Näin synttäripäivänä ajattelin olevan hyvä hetki valottaa hiukan aihetta, josta olen ollut kokonaan vaiti.

On tullut todettua tuo otsikko useampaan kertaan elämän aikana - viimeisimpänä kuitenkin tulevaisuuden suunnitelmien kanssa.

Joku on ehkä odottanutkin, koska postailen jatko-opinnoista, sillä koulujen pääsykoetuloksia on tipahdellut. Itsehän hain Turun ja Helsingin yliopistoihin biologiaa lukemaan, sekä pariin ammattikorkeaan. Eniten odotin kirjettä yliopistoilta. Eräänä päivänä kirjeet tulivat. Ne olivat ohuita = huono merkki. Ja kuten arvelinkin, en päässyt mihinkään hakemaani yliopistoon. Olen tällä hetkellä jollakin varasijalla.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei tämä masentanut. Juu ei, tuli melkoisen paha mieli ja suru puseroon. Olisin kuvitellut että ainakin ammattikorkeaan olisi rahkeeni riittäneet, mutta paikka jäi muutamasta pisteestä uupumaan.

Mutta. Sitten aloin miettiä tarkemmin. Jo kirjoitusten jälkeen oli fiilis, että opiskelu ja lukeminen ei olisi oikeasti voinut vähempää kiinnostaa, vaikka periaatteessa aihe - biologia - on tosi mielenkiintoista. Pääsykokeisiin luku oli suoraan sanoen melkoista räpiköintiä, kun ei vaan yksinkertaisesti olisi jaksanut.

Muutenkin oloni on ollut jokseenkin uupunut jo hyvän aikaa. Tuntuu, etten ole ehtinyt lainkaan pysähtyä ja antaa aikaa itselle. Kasiluokasta lähtien, jolloin koin suuren menetyksen kun toinen vanhemmistani menehtyi, on ollut fiilis etten ole oma itseni. Tai siis etten tiedä kuka olen, en ole löytänyt itseäni. On vaan paahdettu täyttä päätä eteenpäin, pysähtymättä, opiskelun takia. Yläasteelta suoraan lukioon, jossa se kolme vuotta hurahtikin todella nopeasti ohi. Yleisestä painostuksesta johtuen tuntuu, että tätä opiskeluputkea ei saisi katkaista, vaan sitä pitäisi jatkaa menemällä edes johonkin kouluun.

Mutta minusta on alkanut tuntua, että haluan pysähtyä. Haluan hetken aikaa vain olla. Ettei tarvitsisi miettiä lukemista ja pänttäämistä - juuri nyt en jaksa, en kertakaikkiaan jaksa. Jo pelkkä ajatuskin opinnoista uuvuttaa ja stressaa paljon.

Sitäpaitsi kukaan muu ihminen ei voi tietää miltä juuri itsestä tuntuu, tai mitä toisen elämässä tapahtuu ns. kulissien takana. Vain minä itse tiedän sen parhaiten. Jos tilanne olisi toinen, olisin jo innolla miettimässä "uuden" elämän alkamista toisessa kaupungissa ja suunnittelemassa asuntoa ym. Nyt sitä intoa ei ole, vaan lähinnä stressi.

Kuten ehkä rivien välistä pystyy lukemaan, pidän välivuoden. Suunnitelmissa olisi siis keräillä vuosi voimia ja olla täydessä iskussa ensi vuoden hauissa. En silti vielä tiedä muuten tulevasta vuodesta. Esimerkiksi töitä olisi hyvä tehdä, etten olisi vaan kotona kokoajan. Myös avoimen yliopiston kursseja olen vähän katsellut.. We'll see. Juuri nyt ajatus välivuodesta innostaa paljon enemmän kuin opiskelupaikan saanti. Ehkä sekin kertoo jotain. Itseasiassa asian varmistuttua hiljattain olen ihan tavattoman innoissani tulevasta "vapaavuodesta"!

Pitää vielä loppuun sanoa, että tätä ei ollut kovin helppo kirjoittaa ja julkaista, sillä hiukan pelkään reaktiota mitä tästä voi tulla. Mutta lyhyesti: minä vain kuuntelin itseäni ja valitsin mielestäni parhaan mahdollisen vaihtoehdon tässä tilanteessa. Tai no, eihän tässä paljoa valittavaa loppuviimeksi ollut kun en ainakaan suoraan mihinkään kouluun päässyt.. Varasijalta voisin periaatteessa vielä saada paikan, mutta en sitä tule ottamaan vastaan.

Itse olen siis tyytyväinen päätökseeni ja se on tärkeintä. En suorastaan malttaisi odottaa tulevaa vuotta!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kuvataiteen lukiodiplomi 2011-2012, portfolio


Jaa toinen osa kuvisdiplomipostauksista! Tällä kertaa vuorossa tekemäni portfolio, joka oli osa diplomia ja arvosteltiin myös.

Tein oman diplomini käsin sitoen kartongista. Kansien pahvit leikkelin vanhoista pahvikansioista, jotka olivat menossa roskiin. Tussasin ProMarkereilla paksulle akvarellipaperille tuota samaa kuviota mitä on ise koruissakin, hiukan erilaisena vaan, ja liimasin pahvien päälle. Sisälehtien kuvat sekä tekstit sommittelin Illustratorilla, jonka jälkeen tulostin ne, leikkasin sopiviksi ja kiinnitin sivuille. Siinä tekovaiheet lyhykäisyydessään. :)

Otin nyt jokaisesta sivusta erikseen kuvan ja liitin ne Illustratorissa vierekkäin yhdeksi kuvaksi, aukeamaksi. Jep, näyttää vähän pöljältä mutta pitäisi tekstit olla ainakin hyvin luettavissa. :) Klikkaa kuvat isommiksi!

muoks. Ilmeisesti kuvia ei saakaan klikattua yksittäin isommiksi, kiitos bloggerin uudistuksen mukana tulleen kuvien selausstydeemin. Koitan selvitellä asiaa jos sen saisi jotakin kauta pois käytöstä, jotta noista teksteistäkin saisi selvää.

Etukansi








Takakansi


Tässä vielä lähikuvaa sidonnasta, jonka tein muliinilangalla. En nyt millään muista sidoksen nimeä, mutta lisään sen jahka se palaa mieleeni. :)

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Kuvataiteen lukiodiplomi 2011-2012



Nonniin ja nyt vihdoinkin juttua tekemästäni kuvataiteen lukiodiplomista! Eihän tämä ole kuin puoli vuotta myöhässä... hups. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, eikös?

----

Kuvataiteen lukiodiplomin kurssi alkoi jo syksyllä. Opetushallitus määrää joka vuosi tehtävät tehtävänantoineen sekä arvostelukriteereineen, ja niistä tulee valita yksi. Omalla kohdallani annetuista aiheista ei tarvinnut kauaa miettiä sopivaa, sillä kuin lottovoittona yksi tehtävänanto oli seuraavan mukainen:

"2. KORU KANTAA VIESTEJÄ
Koru on osa ihmisen kehoa, mittakaavaa, tilaa ja omaa tyyliä. Korutaiteessa esineen, vartalon ja ympäristön rajat häilyvät. Korun synnyttämään taidekokemukseen liittyy aina käytännön elämä. Kantajalleen koru on osa identiteettiä ja läsnä arjen kohtaamisissa. 

    Korujen käyttöön voidaan löytää monia syitä. Koru voi toimia amulettina, suojan antajana tai se voi olla merkki asemasta yhteisössä. Korun tärkein tehtävä voi olla myös käytännöllinen vaikkapa vyön soljen muodossa. Korut ovat olleet myös vaihdannan välineitä ja osoittamassa kantajansa vaurautta. Vaikka korun estetiikka on ollut ihmiselle aina tärkeää, itsenäisen korutaiteen voidaan sanoa syntyneen vasta 1900-luvulla.
    Uniikille korutaiteelle on tyypillistä, että materiaali on idealle alisteinen. Nykykorulla välitetään viestejä ja otetaan kantaa esimerkiksi huumoria, liikettä tai ironiaa hyödyntäen. Nykykorun tekijälle on ominaista, että hän työskentelee erilaisten materiaalien, värien ja muotojen kanssa niitä rohkeasti yhdistellen. Nykykoru voidaan näin mieltää taideteokseksi - kannettavaksi tai ripustettavaksi veistokseksi.
Tehtävä:  Tutki korutaiteen historiaa ja nykyisyyttä. Suunnittele ja toteuta koruteos tai koruteosten sarja, joka kantaa viestejä. Nimeä teoksesi.
Toteutustapa: Vapaa  
Arviointikohteet: Idean ja viestin välittyminen; Taiteellinen ja tekninen toteutus" 


(teksti suoraan vuoden 2011-2012 kuvataiteen lukiodiplomin ohjeistuksesta)

Itseasiassa olin aikonut tehdä korun jokatapauksessa, oli se suorana tehtävänantona tai ei. Ja toinen juttu, minkä olin myös etukäteen päättänyt, oli kierrätysmateriaalien käyttö koru(i)ssa. Näiden pohjalta lähdin sitten miettimään jatkoa.

Jossain välissä kuvisdiplomikurssin alettua veljen kanssa jutellessa tuli puheeksi hänen kesätyönsä paikallisessa ikkunankaihtimia valmistavassa yrityksessä. Innostuin ideasta käyttää kaihtimia koruissa ja meninkin kysymään liikkeestä ylijäämämateriaalia. Ilokseni sain ottaa roskiin menossa olevia kaihtimia niin paljon kuin halusin (jep, niitä todellakin tuli otettua "tarpeeksi" - vieläkin kaihtimia löytyy nurkistani)!

Seuraavaksi aloin ideoimaan korun muotoa ja mallia. Paloittelin kaihtimia kultasepänsaksilla ja porasin reikiä porakoneella. Lisäksi mieleen tuli kaihtimien kuvointi jollain tavoin. Olin tuolloin jostain syystä kovin kiinnostunut erilaisista alkuperäisheimojen tatuoinneista, joten ne valikoituivat koruihin kuvioiksi. Kuvioinnit tein lopulta ProMarker -permanenttitusseilla ja lakkauksen decoupagé -servettilakalla.

Ihan lopuksi otin portfoliota ja näyttelyä varten kuvat koruista ystäväni K:n kaulalla. :) Kiitos kaulan "lainaamisesta" hänelle!

Kuvisdiplomin tekeminen oli haastavaa, sillä aikaa oli rajoitetusti. Ja joskus ideoiden tuleminen saattaa kestää kauan. Nautin silti täysin siemauksin suunnittelusta, tekemisestä ja kuvaamisesta, sillä oli harvinaista herkkua tehdä tätä kaikkea sekä erityisesti itse koruja keskellä lukuvuotta. :) No joo, ei tekoprosessi ihan ruusuilla tanssimista ollut - siihen mahtui verta, hikeä ja kyyneleitäkin. Mutta tyytyväinen olen suoritukseeni!


Seuraavassa osassa tulee portfolio kokonaisuudessaan, ettei tästä postauksesta tule ihan mammuttimaisen pitkä. Mutta nyt kuvia kuvisdiplominäyttelystä, joka pidettiin paikallisessa kirjastossa:


Tuli vallattua vähän isompi seinä näille, hups. :D



Tässä näkyykin portfoliota vähän paremmin. Kuvioin kannen samalla kuviolla mitä käytin yhdessä korussakin.



Ja sitten kollaasikuvat itse koruista (kuvien keskellä oleva sana on siis kyseisen korun nimi). Omaksi suosikikseni muodostui Kitanga, sillä olen erityisen tyytyväinen sen kuviointiin. :)








Sellaista, mitä piditte? Tekikö joku muu kuvataiteen lukiodiplomin?

tiistai 17. heinäkuuta 2012

3-vuotias



Jos tuo otsikko ei ihan avannut asiaa, niin Poimittuja mustikoita täyttää tänään 3 vuotta! :)

Lupailin jo viime vuonna arvontaa, ja vasta nyt olen sitä ihan oikeasti järkkäämässä. Palkinnot vaan ovat vielä hiukan vaiheessa.. Palaillaan siis uudestaan asiaan kun on jotain arvottavaakin. :) Tahdoin nyt vaan kirjoitella postauksen kun päivän kerrankin muistin. :D

Siispä stay tuned! ;)

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Abstraktia


Hiljaiselo jatkuu edelleen... Paitsi tajusin hetki sitten, että kohtapuoliin on blogin synttärit! Taisin jo vuosi sitten lupailla arvontaa synttärien kunniaksi, mutta se jäi johonkin. Eiköhän yritetä tänä vuonna uudestaan. ;) Siispä palaillaan asiaan.

Hauskaa viikonloppua kaikille! :) Ohessa vielä parit abstraktimmat luontokuvatukset ruohonkorsista ja vesipisaroista.





torstai 5. heinäkuuta 2012

Kasteen peittämiä pullasuteja


Tai niiltä nämä voikukan haituvat ainakin omasta mielestäni näyttävät. :) Ihania makrokuvattavia!


Mitäs muuta.. Blogi on tosiaan valitettavasti jäänyt aika hiljaiselolle, kuten onkin varmaan näkynyt. Kesätöissä luomutilalla olen sen sijaan viihtynyt hyvin! Työnkuvaan on viime viikolla tullut mukaan mansikoiden poiminta, ja se onkin jo tullut perusteellisen tutuksi. :D Mansikkakausi sen sijaan ei osoita loppumisen merkkejä vielä vähään aikaan.. ;)

Töissä on muuten ollut hienoa nähdä kasvien kehitysvaiheita. Ihan ekoilla viikoilla rikkaruohoista puhtaaksi nyppimämme pikkuiset taimet ovat jo kasvaneet hurjasti. Mansikkarivistöt eivät ole enää valkeassa kukassa vaan täynnä punaisena hehkuvia marjoja. Olen muutenkin tykännyt hommasta, kun ulkona kerran saa olla. On ihanaa kun voi nauttia puhtaasta ilmasta, lintujen liverryksestä, heinäsirkkojen siristyksestä ja kukkien tuoksusta. Sekä tietenkin kesän lämmöstä.

No joo, äskeinen oli aika ihannemielikuva. Sekaan kun toki mahtuu sateisia päiviä, jolloin työt eivät suinkaan lopu. Mutta onneksi niitä poutaisia on enemmän. :)

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille! :)