Tänään asiaa jatko-opinnoista, joka tulee kovaa vauhtia taas ajankohtaiseksi pääsykokeiden lähestyessä.
Tajusin eräs päivä, että kulunut välivuosi on kasvattanut minua hirveästi. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja kysymään lähes joka päivä mitä minä haluan? Olen pohtinut monet, monet kerrat, mitä haluan elämältäni; missä ja mitä haluan opiskella?
Ennen en juuri yhtään miettinyt mitä haluan - siis ihan yleiselläkään tasolla. Paitsi jos kysyttiin vaikka mitä ruokaa haluan viikonloppuna syödä. :D Mutta kun tuli kyse tulevaisuudesta, tukeuduin helposti muiden mielipiteisiin. Kannattaisikohan minun... Olisiko minulle hyvä... Pitäisinkö.... En muista oikein koskaan kysyneeni itseltäni mitä pohjimmiltani haluan, välittämättä kenenkään muun sanomisista.
Joku ehkä muistanee miten pohdin blogissakin Järki vai tunteet -postauksessa juurikin jatko-opintoja. (näitä juttuja onkin näköjään aika pitkään tullut pyöriteltyä :D) Nyt sanoisin esittämääni kysymykseen enempiä miettimättä että tunteet. Tosin sitä ennen ehkä kannattaa selvittää mitä oikeasti haluaa. :)
Olen tässä syksyn ja talven mittaan väkisinkin alkanut pohtia kevään pääsykokeita. Biologia on koko ajan ollut enemmän tai vähemmän mielessä, mutta muita vaihtoehtoja on ollut enemmän. Olen myös löytänyt itseni miettimästä, että onkohan se bilsa sittenkään mun juttu. Tai kyllä se on, mutta opiskelu yliopistossa on aika teoriapainoitteista - joskin kyseinen luonnontiede varmaan sieltä kokeellisemmasta päästä. Olen oikeastaan aina ollut kuitenkin hitusen enemmän käsillä tekijä kuin teoreettinen. Opin paremmin itse tehden kuin lukien.
Niinpä biologian rinnalla on vilahdellut erilaisia ammatteja: muotoilija, graafinen suunnittelija, valokuvaaja, korumuotoilija...
Mutta tiedättekö mitä? Minusta alkaa tuntua, että olen löytänyt sen jutun.
Tasapainoillessani biologian ja käsityöalojen välillä kirjoitin ihan konkreettisesti paperille molemmista kaikki mieleen tulevat plussat ja miinukset. Tämä auttoi paljon, sillä sen avulla sai jäsenneltyä päässä pyöriviä ajatuksia.
Paitsi että itse alan olisi hyvä olla mielekästä, myös ilmapiiri, muut ihmiset, ympäristö on tärkeää. Tätä en tullut itse ajatelleeksi, ennenkuin tuli erään tutun kanssa puheeksi. Ja niinhän se on, varsin tärkeä asia vieläpä! Jos ympärillä ei ole ns. samalla aaltopituudella olevia tyyppejä ja ilmapiiri on ikävä, alkaa koko homma käydä melko nopeasti kenen tahansa jaksamisen päälle.
Kävin vuosi sitten Helsingin yliopiston biotieteiden laitoksella tutustumassa ja tapasin myös opiskelijoita. He olivat mahtavia tyyppejä ja koko paikka oli niin siisti! Tuli vahva fiilis, tänne mä haluan.
Eli eli, taitaa se biologia olla pääkohde tänäkin vuonna. :) Joku varmaan miettii, että onko sen päätöksen teko nyt niin tärkeää. Kyllä on! Minulle ainakin on helpompaa opiskella pääsykokeisiin, kun on yksi ja tietty selkeä päämäärää. En aio opiskella sillä tavoitteella, että "katsotaan miten menee". Ei. Yritän kuvitella itseni jo paikassa opiskelemassa. Uskon, että pystyn saamaan haluamani. Töitähän se toki vaatii, mutta tänä keväänä on huomattavasti enemmän energiaa kuin vuosi sitten. Ja tavoite kirkkaana mielessä. Minä pystyn siihen.
Aion kyllä hakea vielä pariin muuhunkin paikkaan, ihan vaan varalle. Näillä näkymin niitä muita voisi ehkä olla graafinen suunnittelu, muotoilu ja koodaus. No ehkä ei ihan kaikkia, pitää katsoa kuinka moneen jaksaa hakea. :D
Yleisesti meikäläisellä on siis hyvä fiilis ja luottamus tulevaan kevääseen ja sen opiskelu-urakkaan. Ja vaikka lopulta ala osoittautuisikin vääräksi, en aio pohtia sitä nyt. Tällä hetkellä biologia on paras vaihtoehto, enkä aio murehtia tulevaa, kun ei se kuitenkaan mitään hyödytä. Näillä mennään.
Lopuksi paljon tsemppiä kaikille muille jatko-opintoja miettiville! :) Ehkä paras neuvo mitä voin antaa, on ensin miettiä mitä juuri sinä itse haluat. Anna unelmien lentää, äläkä mieti ettet pysty. Kaikki on mahdollista, kun oikeasti uskoo. Toki neuvoja kannattanee muilta ottaa vastaan, mutta lopullinen päätös tulee tehdä sen mukaan, mikä tuntuu itsestä sisimmässään oikealta.