
Minne mennä lukion jälkeen?Tämä kysymys on vatvonut mielessäni aina välillä jo varmaan vuoden ajan.. Ja nyt kesälomalla se mietityttää ja ahdistaa vielä enemmän.
(Tiedän, tiedän, kesälomalla ei saisi miettiä koulu- ja opiskeluasioita, mutta en voi tälle mitään.)Ahdistuksen laukaisi ensimmäinen kesätyöpaikkani, jossa olen nyt käynyt kaksi viikkoa. Töissä käydessä aloin pohtia että joskus tulevaisuudessa minunkin täytyy käydä töissä ja ansaita elantoni. Pelottavaa.

Kuten melko monet minut tuntevat tietävät, haaveenani on ollut kultasepän koulutus ja ammatti (Lahden muotoiluinstituutissa) jo jonkun aikaa. Olen kuitenkin alkanut pohtia kyseistä ammattia. Onhan se tietysti mahtavaa, jos osaa tehdä taidokkaita koruja, mutta onko se enää niin mukavaa kun hommasta tulee pakko? Tarkoitan, että nyt nautin korujen tekemisestä silloin kun iskee inspiraatio
(joka ei välttämättä tule kovin usein...). Kun alan opiskella itse alaa, minun täytyy saada inspiraatio väkisin, ellei se tule vapaaehtoisesti. Ts. pakon alla ideoinnista ja työskentelystä en siis juurikaan pidä.
Ala ei ole myöskään kovin hyvin palkattu - tämä vaikeuttaa hommaa entisestään. Tietysti voisin perustaa oman yrityksen, mutta siinäkin on riskinsä. En tiedä elättäisinkö sillä itseni, ja jaksaisinko sen pyörittämistä.
Olen toisaalta kiinnostunut valokuvauksesta aina vain enemmän, mutta en usko että saisin siitä itselleni ammatin ja vielä elättäisin itseni.. Joskin se olisi huikean hienoa, mutta tuskin onnistuisi.

Mutta minua kiinnostaa myös biologia ja kemia. Jommastakummasta voisin leipoa itselleni ammatin, jolloin palkka olisi ihan hyvä ja taattu, ja silloin olisi varaa ostaa hienompiakin koruvärkkejä, eli jatkaa korujen tekemistä harrastuksena. Tai vaikka perustaa pienen sivutoimisen yrityksen, jossa myisin tekeleitäni. Tosin en taaskaan tiedä jaksaisinko jatkaa opiskelua vielä niin kauan että valmistun. Nytkin jo välillä nyppii ainainen opiskelu...
Tietty kultasepäksikin opiskellessa täytyy opiskella, mutta se on käsittääkseni enemmänkin konkreettista, käsillä tekemistä, kuin kirjojen pänttäämistä.

Eli yksinkertaistettuna kliseisesti:
seuraanko sydäntäni vai järkeäni?
Onneksi on vielä vuosi aikaa miettiä.