Eka viikko takana

Puuh. Se olisi sitten eka kouluviikko takana! (lukuunottamatta läksyjä, jotka pitää tehdä ensi viikoksi - mutta sehän on sitten ensi viikon asia?) Heti on kaikissa aineissa lähdetty paahtamaan kovaa vauhtia kirjoja eteenpäin. Lisäksi tänään oli koulukuvaukset, joita olin yhtä tuntia lukuunottamatta organisoimassa koko päivän. Hiukan on joo puhki olo... Mutta ne kaikki kameratarvikkeet ym. jutut on toisaalta mielenkiintoisia. :) Harmittaa vaan kun en kerinnyt juttelemaan kuvaajien kanssa tarkemmin valokuvaamisesta.

Tällä viikolla tajusin, että kirjoituksiin on enää about 3 viikkoa aikaa! Hui kamala! Maanantaina on myös luvassa abi-info... Mihin tää aika oikeen menee?

Yritän parhaani mukaan olla turhia stressaamatta (siinä pahemmin onnistumatta). Opettajien ja lähipiirin (tahtomattaan?) luomat painostukset eivät asiaa ainakaan auta. Joka ikinen päivä saa kuulla ainakin kerran mainittavan kirjoitukset. Yritän jankuttaa itselleni, että eivät ne kirjoitukset nyt niiiin iso juttu ole. Ne on vaan kokeet, on tässä ala-asteelta lähtien tullut tehtyä koe jos toinenkin. Ainahan yo-kokeet voi uusia. Eikä kaikissa paikoissa kirjoitusten tuloksia edes kysytä, vaan pääsykokeet ovat enemmänkin se juttu.

Mulla oli sitäpaitsi opiskeluinto hiukan hukassa miltei koko viime vuoden. Hallitusjutut tuntui vievän pääosan ajasta ja energiasta. Nyt onkin hassua yrittää totuttautua siihen, että tämä vuosi pitäisi pelkästään opiskella. Nytkään inspiraatiota opiskeluun ei itseasiassa oikein ole. Ala-aste ja yläkoulu tuntuvat kovin kaukaisilta ja kaihoilta muistoilta. Silloin tykkäsin kovasti oppimisesta (ei kai sitä ihan opiskeluksikaan voi kutsua) ja hyviä numeroita tuli oikeastaan joka aineesta. Yläasteella huonoin numeroni taisi tulla tyyliin jostain uskonnon pistokokeesta (uskonto ei ollut mikään lempiaineeni). Nyt lukiossa olen huomannut ajattelevani, että joissakin pakollisissa kursseissa olen tyytyväinen kunhan pääsen läpi.

Onneksi sentään mainitsemani bilsa5 -kurssi (bioteknologia) on herätellyt jo innostuneita ajatuksia päässäni. :D Rakastin bilsan 2 -solubiologiakurssia jo ykkösellä, yksi mielenkiintoisimmista kursseista mitä olen lukiossa käynyt! :) Nyt tosin jouduin harmikseni huomaamaan, että suurehko osa asioista on jo ehtinyt unohtua. :/ En silti tiedä olisiko tästä tieteenalasta ammattia mulle, vaikka se kiinnostaakin. Tällä hetkellä ajatukset painottuvat vahvemmin tuonne luovalle puolelle.

Muistan, kun kuviksen opettaja puhui korumuotoilijan ammatista jo lukion ykkösellä. Pyörsin ajatukset kuitenkin samantein, sillä halusin niin palavasti kultasepäksi. Tällä viikolla ymmärsin, että en välttämättä haluakaan kultasepäksi (joka on siis ollut haaveeni usean vuoden ajan), sillä korumuotoilija voisi ihan oikeasti olla osuvampi. Aikamoista, että näin ajatukset muuttuvat.

Jottei liian syvälliseksi mene, lopuksi vielä vanhinko-otos, joka aiheuttaa minulle nauruntyrskähdyksiä joka kerta sen nähdessäni. Aluksi katsoin, että kuvassa on häntä ja takajalka, mutta se onkin etutassu. Se on silti hauskempi kuvitella takajalaksi. :D Niin ja kissa on Lassi, käsi veljen. :)

:D

P.S Huomasin juuri, että tuli aseteltua kuvat ihan vahingossa niin, että ne ikäänkuin kertovat pienen tarinan. :D