keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Aina ei mene niinkuin Strömsössä

Ihan ensiksi, kiitos aivan ihanista kommenteista koskien edellistä postausta, kuvataiteen lukiodiplomiani! Kannustuksenne antoi uutta intoa tehdä lisää koruja kierrätysmateriaaleista, mistä nautinkin todella paljon. :) Vastailen kommentteihin heti kun ehdin. Mutta iso kiitos vielä!

Mutta nyt asiaan, josta onkin pitänyt kirjoitella jo aiemmin. Näin synttäripäivänä ajattelin olevan hyvä hetki valottaa hiukan aihetta, josta olen ollut kokonaan vaiti.

On tullut todettua tuo otsikko useampaan kertaan elämän aikana - viimeisimpänä kuitenkin tulevaisuuden suunnitelmien kanssa.

Joku on ehkä odottanutkin, koska postailen jatko-opinnoista, sillä koulujen pääsykoetuloksia on tipahdellut. Itsehän hain Turun ja Helsingin yliopistoihin biologiaa lukemaan, sekä pariin ammattikorkeaan. Eniten odotin kirjettä yliopistoilta. Eräänä päivänä kirjeet tulivat. Ne olivat ohuita = huono merkki. Ja kuten arvelinkin, en päässyt mihinkään hakemaani yliopistoon. Olen tällä hetkellä jollakin varasijalla.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei tämä masentanut. Juu ei, tuli melkoisen paha mieli ja suru puseroon. Olisin kuvitellut että ainakin ammattikorkeaan olisi rahkeeni riittäneet, mutta paikka jäi muutamasta pisteestä uupumaan.

Mutta. Sitten aloin miettiä tarkemmin. Jo kirjoitusten jälkeen oli fiilis, että opiskelu ja lukeminen ei olisi oikeasti voinut vähempää kiinnostaa, vaikka periaatteessa aihe - biologia - on tosi mielenkiintoista. Pääsykokeisiin luku oli suoraan sanoen melkoista räpiköintiä, kun ei vaan yksinkertaisesti olisi jaksanut.

Muutenkin oloni on ollut jokseenkin uupunut jo hyvän aikaa. Tuntuu, etten ole ehtinyt lainkaan pysähtyä ja antaa aikaa itselle. Kasiluokasta lähtien, jolloin koin suuren menetyksen kun toinen vanhemmistani menehtyi, on ollut fiilis etten ole oma itseni. Tai siis etten tiedä kuka olen, en ole löytänyt itseäni. On vaan paahdettu täyttä päätä eteenpäin, pysähtymättä, opiskelun takia. Yläasteelta suoraan lukioon, jossa se kolme vuotta hurahtikin todella nopeasti ohi. Yleisestä painostuksesta johtuen tuntuu, että tätä opiskeluputkea ei saisi katkaista, vaan sitä pitäisi jatkaa menemällä edes johonkin kouluun.

Mutta minusta on alkanut tuntua, että haluan pysähtyä. Haluan hetken aikaa vain olla. Ettei tarvitsisi miettiä lukemista ja pänttäämistä - juuri nyt en jaksa, en kertakaikkiaan jaksa. Jo pelkkä ajatuskin opinnoista uuvuttaa ja stressaa paljon.

Sitäpaitsi kukaan muu ihminen ei voi tietää miltä juuri itsestä tuntuu, tai mitä toisen elämässä tapahtuu ns. kulissien takana. Vain minä itse tiedän sen parhaiten. Jos tilanne olisi toinen, olisin jo innolla miettimässä "uuden" elämän alkamista toisessa kaupungissa ja suunnittelemassa asuntoa ym. Nyt sitä intoa ei ole, vaan lähinnä stressi.

Kuten ehkä rivien välistä pystyy lukemaan, pidän välivuoden. Suunnitelmissa olisi siis keräillä vuosi voimia ja olla täydessä iskussa ensi vuoden hauissa. En silti vielä tiedä muuten tulevasta vuodesta. Esimerkiksi töitä olisi hyvä tehdä, etten olisi vaan kotona kokoajan. Myös avoimen yliopiston kursseja olen vähän katsellut.. We'll see. Juuri nyt ajatus välivuodesta innostaa paljon enemmän kuin opiskelupaikan saanti. Ehkä sekin kertoo jotain. Itseasiassa asian varmistuttua hiljattain olen ihan tavattoman innoissani tulevasta "vapaavuodesta"!

Pitää vielä loppuun sanoa, että tätä ei ollut kovin helppo kirjoittaa ja julkaista, sillä hiukan pelkään reaktiota mitä tästä voi tulla. Mutta lyhyesti: minä vain kuuntelin itseäni ja valitsin mielestäni parhaan mahdollisen vaihtoehdon tässä tilanteessa. Tai no, eihän tässä paljoa valittavaa loppuviimeksi ollut kun en ainakaan suoraan mihinkään kouluun päässyt.. Varasijalta voisin periaatteessa vielä saada paikan, mutta en sitä tule ottamaan vastaan.

Itse olen siis tyytyväinen päätökseeni ja se on tärkeintä. En suorastaan malttaisi odottaa tulevaa vuotta!

19 kommenttia:

  1. Harmillista, ettet saanut opiskelupaikkaa, mutta tosiaan jos tunnet, ettet olisi jaksanut opiskella oikein muutenkaan, niin eihän tämä tilanne sitten niin paha voi olla :) Veikkaan, että välivuosi tekee sulle vaan hyvää! Monille välivuoden pitäminen on suuri helpotus tän kevyen kahdentoista vuoden kouluputken jälkeen - välillä mietin olisko munkin pitänyt. Oon silti onneks päättänyt, että mulle on parasta mennä kouluun :) Välivuosi kuulemma "kasvattaa" ja "opettaa" - ehkä niin myös sun kohdalla :)

    Tsemppiä välivuoteen, mitä sitten aiotkin tehdä. Any decision is a good decision for as long as you make it yourself ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään viimeisestä toteamuksesta, pitääkin ottaa se vakio"sanastoon". :D Mutta oon ihan samaa mieltä, ettei tää kovin pahasta voi olla ainakaan tässä onnellisuussfiiliksessä mikä nyt on. Ja tosiaan, eiköhän sitä ole viisaampi monessa suhteessa sitten vuoden kuluttua. :)

      Kiitos tsempeistä! Niin ja sulle vielä hurjasti onnea opiskelupaikasta, sekä tsemppiä uuteen kouluun! :)

      Poista
  2. Hyvä sinä!
    Teit tärkeimmän. Kuuntelit itseäsi♥

    Kuten tiedämme, sinulla on lahjakkuutta, lahjoja.
    Käytä vuosi itsesi löytämiseen. Löydä sisältäsi se, mitä todella haluat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos aivan ihanista ja kannustavista sanoistasi, Marita! <3

      Poista
  3. Teit ihan oikein :) Minä olisin voinut tehdä saman silloin, kun ensimmäisen kerran hain yliopistoon enkä päässyt. Menin sitten kuitenkin ammattikorkeaan, päätin kokeilla olisiko sosiaali- ja terveysala omani, vaikka tiesin jo valmiiksi ettei taida olla. Vietin siis ns. turhan vuoden siellä, enemmän olisin hyötynyt välivuodesta. :) Tsemppiä tulevaan, teet varmasti oikein kun itseäsi kuuntelet! :) Ei aina tarvitse vain paahtaa eteenpäin, välillä on hyvä pysähtyäkin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta! :) Harmi että kävi noin, että tuli vietettyä vuosi koulussa joka ei ollutkaan sinun juttusi. :/ Toisaalta taas mikään opiskelu ei taida olla kovin pahasta...? Mutta pääasia että löytää sen oman jutun jossain vaiheessa. :)

      Poista
  4. Ihanaa Maria! :) Olen pahoillani siitä ettet saanut opiskelupaikkaa, mutta ihan oikeesti nyt sul on mahdollisuus välivuoden aikana toteuttaa itseäs ja unelmias, mikään ei saa olla rajana ;) Nyt on se aika kun sä vihdoin ns. löydät itses uudestaan. Muista nauttia silti sun elämästäs! Välillä on aina hyvä pitää taukoa ja pysähtyä ja kuunnella mitä oikeasti haluaa. :) Se on myös tärkeetä et kuuntelet itseäs, mun mielest ei oo lainkaan huono juttu et pidät välivuoden, me ollaan viel nuoria ja voidaan opiskella nii kauan ku haluu ja jaksamista vaan riittää. :) Sitä paitsi jos sä itse oot tyytyväinen päätökseen niin muiden mielipiteillä ei oo mitään merkitystä! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Heko! <3 Ihan totta, nyt voin tehdä ihan mitä haluan, toteuttaa itseäni - ihan mahtia! Ja niinpä, ei yksi vuosi sinne tai tänne tässä iässä mitään merkitse. Vielä on monen monta vuotta aikaa opiskella. :)

      Poista
  5. Voi hyvä nainen, elä sie murehdi muiden mielipiteistä tippaakaan, teet just niinku itte tahot ja kuuntelet itseäsi. Kukaan muu ei voi sulle sanoa että sun pitäisi opiskella ja tehdä kokoajan jotain, on aina hyvä ottaa itsellensä hetki tai pari ja miettiä mitä sitä oikeasti tahtoo.

    Itselläni on ollut tässä myös ehkä hieman samanlainen tilanne meneillään... Menin peruskoulusta suoraan lukioon, kävin sitten lukion viimeistä vuotta ja kirjoituksia yhtäaikaa ammattikorkean kanssa ja sitten jatkoin vielä insinöörin opinnot tappiin asti. Jotenka tiedän täysin miltä susta tuntuu, välillä sitä vaan kaipaa sitä omaakin aikaa ! Nyt olen ollut "välivuotta" pitämässä kohta jo vuoden, siitä lähtien kun valmistuin insinööriksi. Tämä lähinnä pakosta, asun niin pienellä paikkakunnalla ettei täältä helposti löydä töitä :) Mutta olen huomannut että tämä vuosi on antanut mulle paljon enemmän kuin se että olisin stressanut ja miettinyt jatkuvasti jotain koulu- tai työasiaa.

    Toivottavasti näistä rohkaisevista sanoista oli edes hiukan apua ja sain edes pienen hymyn pilkahduksen kasvoillesi :) Älä murehdi liikaa, olet vasta nuori ja sulla on koko elämä edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että vain omilla mielipiteillä on merkitys. Jotenkin se vaan tuppaa välillä unohtumaan..

      Huh, kuulostaapa rankalta opiskelurupeamalta! Mutta tosi hyvä, että olet kokenut pakollisen "välivuoden" hyödyksi. :) Välillä on tosiaan hyvä istahtaa ja pohtia mitä sitä pohjimmiltaan haluaa tehdä.

      Ja kyllä, sanoistasi oli apua ja hymyilen vieläkin, iso kiitos niistä! <3

      Poista
  6. Hieno päätös! Tulet huomaamaan että lepo tekee hyvää. On tärkeintä että kuuntelee itseään, eikä saata itseään burn out´in partaalle. Ehdit vielä. Moni asia tulee loksahtamaan paikoilleen, usko pois. Rentouttavaa välivuotta Sinulle! -riitta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, asioilla on onneksi tapana selkiytyä - ennemmin tai myöhemmin. :) Lämmin kiitos rohkaisevista sanoistasi! <3

      Poista
  7. Kannustan sinua ratkaisussasi! Väsymystä ja stressiä ei saa päästää dominoimaan elämää, ei missään vaiheessa. Vuoden kuluttua tilanne on toinen, olet saanut kerätä voimia ja ajatella asioita. Yleensäkin pääsykokeista harva selviää ensimmäisellä yrittämällä, vaikka on hyvä (kuten sinä olet).

    Toisekseen ihailen rohkeuttasi kertoa asiasta julkisesti, selkeästi ja kiihkottomasti. Olet pohtinut tilannetta syvällisesti. Hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos Helmisusi kommentistasi! <3

      Poista
  8. Välivuosi on hyvä vaihtoehto, siinä ei ole mitään häpeämistä!
    Itse aikoinaan kyllä pääsin minne halusin, mutta silloin oli mahdollisuus antaa paikan odottaa vuoden verran. Lähdin Sveitsiin töihin vuodeksi.
    Silti, älä vielä sano lopullisesti, ettet ota paikkaa varasijalta vastaan; jätä itsellesi mahdollisuus vielä vaikka innostuakin :-)
    Mutta juuri nyt,
    elä tätä hetkeä ja lepää, kun kerran siltä tuntuu. Kun kuuntelee sisintään, valitsee aina oikein. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tosiaan on hyvää aikaa oppia kuuntelemaan itseään paremmin ja mennä sen fiiliksen mukaan, mikä milloinkin on. Eikä pidä sanoa ei koskaan, ihan totta. :) Kiitos Mags! <3

      Poista
  9. Pakko lisätä tähän vielä, että sulla on aika mahtavan kannustava lukijakunta, mitä tässä nyt muiden kommentteja selailin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! :) Olen suorastaan ihan sanaton näistä älyttömän ihanista, kannustavista ja rohkaisevista sanoista ja kommenteista mitä olen saanut. <3

      Poista
  10. Ei noihin muiden kommentteihin voi oikeen enää lisätä mitään. Tärkeintä, että kuuntelet itseäs ja ei se välivuosi oo todellakaan huono vaihtoehto. Itekkin ehdin sitä miettiä ennen kuin nyt eilen toi paikka varmistu ja mitä enemmän sitä mietti, sitä paremmalta vaihtoehdolta se vaikutti (vaikka nyt suuntaanki opiskelemaan). Tuli mieleen kun selasin noita papereita jotka tuli tänään postissa, että ootko miettiny sellasta vaihtoehtoa jos nyt pääsetkin varasijalta sisään, että ottaisit paikan vastaan ja ilmottaisit ittes poissa olevaks ekan vuoden ajaksi? Sitten on vuoden päästä paikka odottamassa ja sillon vois päättää haluuko jatkaa vai lykkääkö vielä toisenki vuoden.

    Koita nyt nauttia vapaudesta ja tee kaikkia kivoja asioita, joita oisit halunnu, mutta et oo pystyny koulun takia toteuttaa. Ja vaikka toiset suhtautuis välivuoteen negatiivisesti, niistä ei kannata välittää, koska tosi monille se on vaan hyväks et saa pienen hengähdyystauon. Vuoden päästä on taas energiaa ja motivaatiota opiskella lisää! :)

    VastaaPoista

Kiitos ja kumarrus kommentista!