Yyteri ja hiekan monet muodot

Ja edellispostaukseen jatkoa, kuvia Yyteristä. Kyseinen paikka on varmaan monelle tuttu kesän vietosta, mutta se on kaunis myös muina vuodenaikoina.

Dyynien keskeltä löytyi monta mielenkiintoista yksityiskohtaa ja kuviointia mitä tuuli on hiekasta saanut aikaan, joten hiekkakuvia tuli otettua aika monta. Kuvaamisen keskellä oli ihana istahtaa juomaan suosikkiteetä, lapsuuden lempparimukista tottakai. :)

Auringonnousu Kallossa

Kiitokset kommenteista edelliseen postaukseen, lämmittivät mieltä! Kiva olla täällä taas. :)

Tarkoitus oli kirjoitella hiukan tarkemmin opiskelupaikasta, Lahdesta ja vähän kaikesta, mutta nyt päätinkin iskeä eetteriin muutamia kuvia viime vuodelta. Kävimme isäni kanssa yhtenä syyskuisena aamuna Porin Kallossa, joka on tuttu jo paikka lapsuudesta. Halusin mennä ennen auringon nousua ja sainkin ikuisestettua auringon ensimmäiset säteet. Oli aika upeaa nähdä kun aurinko pikku hiljaa nousi horisontista, vaikka edessä nyt olikin kaikenlaisia nostureita ja muuta.

Vastakkaisella puolella taas oli kaunis, violetinsävyinen taivaanranta. Kallon jälkeen kävimme vielä Yyterissä, mutta ne kuvat taidan jakaa toiseen postaukseen. :)

Hyvää pyhäinpäivää kaikille!

Tyhjältä pöydältä

Heipä hei, pitkästä aikaa!

Blogi on elänyt todellista hiljaiseloa jo pitkään. Mistä tämä johtuu?

Julkaisin kesän alussa postauksen kun luovuimme kissastamme Lassista. Sen jälkeen sain muutaman kommentin, yhden kannustavan ja muutaman kritiikin. Näissä tekoani sanottiin epäkypsäksi, vastuuttomaksi ja itsekkääksi kun luovuin kissasta omien syideni vuoksi. Pahoitin kommenteista mieleni, ja minulta meni maku kirjoitella mitään henkilökohtaista tänne blogiin. Tiedän, ei negatiivisia kommentteja saisi ottaa itseensä ja antaa pilata päivää, mutta niin vain kävi. Minua myös harmitti etten osannut ilmaista itseäni tarpeeksi selkeästi, vaan annoin kuvan että kissan omistaminen oli minulle ihan sama enkä välitä kissasta yhtään. Päinvastoin. Niinpä turhauduin ja etäännyin koko blogista. Postauksen jätin kun vahinko kerran oli jo tapahtunut, "ihan sama". Niin ja tänään on itsesiassa ensimmäinen kerta kun kesän jälkeen tulin kurkkaamaan vieläkö blogi on pystyssä.

No, en jaksa alkaa enempää kaivella menneitä, totean vaan että kukaan muu ihminen ei ikinä voi tietää millaisessa elämäntilanteessa joku toinen oikeasti on. Blogi on vain pienen pieni pintaraapaisu elämästä ja sanavalinnat ei välttämättä kerro kaikkea - riippuen toki myös lukijasta ja hänen kannastaan.

Minun osaltani kissajuttu on siis loppuun käsitelty. Ikävä jos joku sai minusta tämän takia nyt huonon kuvan, mutta loppuviimeksi on ihan sama mitä muut minusta ajattelevat jos itse tiedän toimivani oikein ja päätös tuntuu hyvältä. Mainittakoon vielä, että kävimme perheen kanssa kesällä katsomassa Lassia sen uudessa kodissa maaseudulla. Ero oli suuri verrattuna kun se vietti päivät sisällä päästen silloin tällöin ulkoaitaukseen. Oli aivan ihanaa nähdä se niin onnellisena ja täynnä elämää kun kisu kirmasi vapaana pitkin peltoja ja pusikoita. :)

---

Miksi palasin juuri nyt takaisin? Parin viime viikon aikana muutama ystäväni on kannustanut minua jatkamaan kirjoittelua. Olin aiemmin pohtinut jo ihan lopettamista, mutta pari päivää mietittyäni muutinkin mieleni. Blogiin on kuitenkin kerääntynyt paljon materiaalia, eräänlaista päiväkirjaa usean vuoden ajan ja minua alkoi hymyilyttää kun luin vanhoja postauksia. Olisi myös kiva laittaa ottamiani kuvia ja tekemiäni käsitöitä vähän esille.. Niin, oikeastaan tämä on mukavaa puuhaa, kunhan ei ota liian vakavasti. Tässä siis ollaan! Niin ja kiitos ystävilleni, ilman teitä en ehkä olisi tullut jatkamaan. :)

Anyway, aivan val-ta-van paljon on tapahtunut tuon viimeisimmän postauksen jälkeen! Oli myös ilahduttavaa lukea muutama kommentti, jossa kyseltiin mitä minulle kuuluu. :) Ehkäpä yritän tiivistää viimeisen postauksen jälkeen tapahtuneita asioita:

• olin heinäkuun kesätöissä luomutilalla, joka oli minulle oikeastaan enemmän kuin kesätyö, aivan ihana paikka
• pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon ympäristöekologiaa (Lahden yksikkö)
• ...minkä vuoksi muutin ensimmäistä kertaa elämässäni
• ... ja olen elokuun lopulta asti asustellut Lahdessa ja viihtynyt oikein mainiosti!
• olen aloittanut yliopiston, innostunut kaikesta uudesta ja saanut uusia kavereita
• olen tavannut paljon uusia, mahtavia ihmisiä ja saanut runsaasti uusia kokemuksia - joita molempia janoan yhä lisää :)
• hankkinut liput Michael Bublén Suomen keikalle helmikuussa
• nautin elämästä ja odotan suurella innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Olikohan siinä tärkeimmät. :D Mutta mutta, pääasia että linjoilla siis taas ollaan - beware. :)

Muutoksen tuulia

Tänä keväänä on selkeästi ollut fiilis muutoksesta, jotain on tapahtumassa, muuttumassa. Ja jos jokin on pysyvää, on se muutos. Se on aina jatkuvaa.

Minusta on tuntuu, että olen pääsemässä vihdoin eteenpäin, enkä aio pyristellä vastaan vaan hyppään avoimin mielin mukaan. Yksi välietappi oli tämä välivuosi, joka pikkuhiljaa lähenee loppuaan. Myös pääsykokeet tuntuivat yhdeltä merkkipaalulta, ja niistäkin on nyt selvitty. Välivuosi oli minun kohdallani pelkästään hyvä juttu: sain palautua kunnolla ja kerättyä voimia. Itseasiassa kävin tänään katsomassa muutaman ystäväni lakituksen vanhassa lukiossani ja mieleen muistui kun olin itse samassa tilanteessa vuosi sitten.

Viime vuonna olin stessaantunut, epävarma, pelokaskin. Tulevaisuus lähinnä pelotti ja ahdisti. Pitkälle on tultu, nyt olo onkin 360° erilainen kuin vuosi sitten. Vuoden aikana voi tosiaan tapahtua vaikka mitä, sillä juuri nyt, tässä ja nyt, odotan suurella innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uskon itseeni ja tiedän, että pystyn mihin vain. Osaan myös kuunnella itseäni paremmin ja tiedän mitä haluan.

Huomenna tämä kaikki muutos jotenkin konkretisoituu entistä enemmän. Nimittäin huomenna kissamme Lassi saa uuden kodin.

Lassi pentuna. :)

Lassi tuli meille viitisen vuotta sitten jouluna, yhdessä veljensä Leevin kanssa. Kissanpentujen kasvua oli huikeaa seurata, ja muutenkin kissat olivat suureksi avuksi surutyössä, jota käytiin pitkän aikaa. Kissat toivat iloa arkeen, niitä oli ihana paijata, leikittää ja seurata. Viime vuonna Leeville piti etsiä uusi koti tappeluiden vuoksi ja nyt siis myös Lassi saa uuden kodin.

Niinpä fiilis on syystäkin vähän haikea, mutta tiedän että näin on kaikille paras. Miksi siis luovumme kissastamme? Oltuani viikon pk-seudulla pääsykokeissa ja muuten vaan viettämässä aikaa, kotiin palatessa vaan tuli todella vahva fiilis että Lassille etistään nyt uusi koti. En tiedä mistä tämä tunne kumpusi, ehkä kyseessä oli intuitio..? Tunne oli todella vahva, ja nyt kun asia on toteutumassa, on olo hyvä. Ehkä sekin kertoo, että päätös on oikea.

Tarkemmin ajatellen Lassista pitäisi joka tapauksessa luopua, viimeistään kun muutan pois kotoa. Isä on meinaan ilmaissut jo aikoja sitten, ettei halua yksin pitää kissaa. Nytkin kissan pitämisessä on tietysti omat velvollisuutensa, jotka ovat alkaneet tuntua hivenen kuluttavilta. Kun kissa on vielä yksin, sille pitäisi pitää seuraa, leikittää jne, eli antaa sille huomiota, jota se tietysti tarvitsee. Ja nyt vaan tuntuu, että tällä hetkellä haluan keskittyä itseeni kun siihen on energiaa ja jaksamista - niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin.

Onneksi Lassi on pääsemässä uuteen, rakastavaan kotiin, jossa sillä on mm. tilaa juosta vapaana ulkona. Meillä kisu on siis ollut aitauksessa, joka tosin piti hiljattain purkaa taloyhtiön sokkeliremontin vuoksi. Sekin taisi edesauttaa päätöstä luopumisesta. Mutta siis, olen luottavainen, että Lassi sopeutuu uuteen paikkaan. Ja saimmepa myös luvan käydä milloin vain katsomassa Lassia. :)

Tässä siis oli vähän viimeaikojen kuulumisia. Korurintamallakin alkaa nyt kesäkuussa tapahtua, kun kesätyöni alkavat vasta heinäkuussa ja tämä kesäkuu on minulle ns. lomaa. Vapaan ajan aion käyttää alkuvuodesta perustamani toiminimen kunnolla alkuun polkaisemiseen. Että perästä kuuluu. :)



Ihanaa kesäkuun alkua, ja onnea kaikille valmistuneille!

Siivouspäivä

Viimehetken vinkki tähän välin: tänään 25.5. vietetään Siivouspäivää!

"Siivouspäivä on kierrätyksen, vanhojen tavaroiden ystävien ja kaupunkikulttuurin uusi juhlapäivä. Siivouspäivä muuttaa kaupungit isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi, joille kuka tahansa voi tuoda ylimääräiset tavaransa myytäväksi tai annettavaksi. Seuraavan kerran la 25.5."

Meikäläinen on sopivasti Helsingin seudulla, jossa kirppiksiä on neulattu kartalle vaikka kuinka paljon. Mutta eiköhän myös muualta päin Suomea löydy! Käykää kurkkaamassa tuolta nettisivuilta tarkempia koordinaatteja eri kirppiksille. :)

 

Pikainen moi

Terveisiä pääkaupunkiseudulta!

Voin ilokseni ilmoittaa, että pääsykokeet ovat tältä erää ohi. :) Maanantai-keskiviikko meni Lahden muotoiluinstituutin korumuotoilun valintakokeissa ja eilen torstaina kävin Viikissä tekemässä biologian pääsykokeen. On ollut aika rankkaa, mutta myös mielenkiintoista ja hauskaa - päällimmäisenä on suht hyvä fiilis. Ja nyt saa hengähtää, ihanaa.

Otin kännykällä myös muutamia kuvia, pitääpä katsoa jos olisi jotain julkaisukelpoista niissä. Nyt meikäläinen jää nauttimaan pariksi päiväksi vapaudesta ennen paluuta kotikotiin.

Kirjoittelemisiin!

Toukokuussa

Luontokuvia, pitkästä aikaa. Luonto alkaa pikkuhiljaa olla jo täydessä vehreydessään, ihanaa! :) Metsässä kulkiessa on mukava bongailla pieniä juttuja, kuten vesipisarat käenkaalin lehdillä sekä käenkaalin pienet, hennot nuput tai pikkuhiljaa aukeavien vaahteran lehtien majesteettisuuden. Ahh.

Mutta mutta, meikäläinen matkaa tänään kohti Lahtea ja huomenna alkavia pääsykokeita. Vielä ei kamalasti jännitä, vaan on itseasiassa melko luottavainen olo. Teen parhaani ja se riittää.

Palaillaan viimeistään kokeiden jälkeen! :)

Uutta ilmettä bannerissa

Jep jep, alkoi vanha banneri kyllästyttää niin paljon että piti väsätä välittömästi uusi. :) Selaillessa viimeisimpiä luontokuvia löytyi tällainen omaa silmää miellyttävä kuvatus, josta jalostin Illustratorilla bannerin. Kuvassa siis pihamme kauniita kevätkaihonkukkia.

...Samalla tajusin, että toivottavasti joku ei nyt luule että kyseessä on puutarhablogi kun bannerin perusteella niin voisi luulla.. :D Noo, eisenniinväliäoo, tärkeintä on että on vähän keväisempää kesäisempää ja värikkäämpää. :)

Valjastelemassa

Pitkästä aikaa kissakuvia! Käytiin vappuna valjastelemassa Lassin kanssa ulkona ensimmäistä kertaa tänä keväänä. :)

Hassua muuten katsoa näitä kuvia, kun nyt ruoho on jo kasvanut vaikka kuinka!

"Mitä sä kyyläät?"

Lintuja!

Tällaista on Lassin ukoilutus. Kuljetaan pari metriä, sitten jäädään paikalleen esim. tällaiseen asentoon pariksi minuutiksi haistelemaan maata ja tarkkailemaan ympäristöä. Sitten taas kipitetään pari metriä eteenpäin ja pysähdytään.. No, pääasia että kissalla on kivaa. :D

Loppuhuomautus: ei huolta, linnuille ei käynyt kuinkaan. Hihnan toisessa päässä ollut taluttaja saattoi vaikuttaa asiaan, että linnut lennähtivät ennen aikojaan pois. Ainakin Lassin mielestä.

Kutsu

Saako tuuleettaa? JEE!

Nyt nimittäin piti tulla rikkomaan blogihiljaisuus ilmoittamalla, että sain tänään postitse kutsun korumuotoilun valintakokeseen Lahden muotoiluinstituuttiin! :)

Ja mikä parasta, valintakoepäivät eivät mene päällekkäin biologian pääsykokeiden kanssa. Ihanaa, kuin taakka olisi pudonnut harteiltani.. Seuraavaksi siis jännätään valinta- ja pääsykokeita, joihin on onneksi vielä pari viikkoa aikaa. :)

Päätin mielessäni etukäteen, että jos pääsen valintakokeisiin, julkaisen kuvia tekemistäni esivalintatehtävistäni. Joten tässä tulee!

Ylimmässä kuvassa on riipus, joka piti suunnitella tukemaan Vesijärvisäätiön toimintaa. Lisää Vesijärvestä ja -säätiöstä täällä. Riipuksen lisäksi piti tehdä esite, mutta siitä ei nyt ole kuvaa. Korun materiaaleina kupari ja lasihelmet (sekä puuvillanyöri).

Tässä kuva lyijykynäraapustuksesta, joka oli toinen tehtävä. Kirkas lasipurkki piti laittaa puolilleen vettä ja tuikata sekaan kolme eri pituista oksaa. Tarkoitus oli tarkastella valoja ja varjoja, pintojen muotoja ja sen sellaista. Tämä oli minulle ehdottomasti se vaikein osuus. Mutta vaikka itse sanon, onnistui yllättävän hyvinkin kun ottaa huomioon etten ole vuosiin piirtänyt aktiivisesti.

Niin ja kuvassa paperi on hiukan taittuneena, kyllä kuvan mittasuhteet oli about oikein. ;)

Kolmas (ja sen alla neljäs) tehtävä. Kuvan epäselvä häkkyrä on siis kananmunateline, joka piti valmistaa viidestä tulitikkuaskista. Tehtävien suunnittelijoilla lienee ollut hauskaa.. :)

Häkkyrän alla on vielä portfolio, joka oli neljäs tehtävä.


Siinäpä ne! Pahoitteluni huonoista kuvista. Ne kun tuli otettua erittäin ajoissa: postin pöydällä juuri ennen pakkaamista, tietysti kännykkäkameralla. Ajoissa taas ja silleen.. Ja koko pakettikin ehti juuri ja juuri postisedälle, joka lähti heti menemään kun oli lähetykseni saanut käteensä. Mutta ehdittiin. ;)