Sekalaista seurakuntaa

Vuorossa sattumanvarainen sakki ei-niin-laadukkaita kuvia puhelimesta (ja Instagramista).

Ylläoleva kuva on yliopiston kasviplanktontunnilta, jossa mikroskopoitiin kasviplanktoneja. Otin kotoa mukaan silkasta mielenkiinnosta Puhdistamon syötävää Kasviplanktonia (jota hankin Smoothie SM -kisoista saamallani lahjakortilla) ja sain luvan mikroskopoida sitäkin. :) Kyllä siellä soluja näkyi, mielenkiintoista!

Tältä mikroskoopissa suurinpiirtein näyttää. Kuvassa about keskellä eläinplankton nimeltä Ascomorpha Ecaudis, eli tuttavallisemmin Asko. Lempinimet helpottaa muistamista. ;)

Eräänä viikonloppuna matkalla luistelukentälle. Ihana aurinko!

Ja luistelemassa ekaa kertaa pariin vuoteen. Oli aivan mahtavaa! Harrastin ala- ja yläasteella pikaluistelua, mutta lopetin viitisen vuotta sitten. Nyt pitkän tauon jälkeen on alkanut luistelu taas kiinnostaa ja onkin ihanaa kun Lahdesta löytyy useampi kenttä.

Ekalla kerralla olin siis turvallisesti hokkareilla. Sen verran alkoi tiedostamatta selkärangasta tulla luisteluttekniikkaa, että himottaa myös pikaluistimia kokeilla. Ehkäpä jo tänä viikonloppuna. :)

Ei pääty koulupäivä huonosti kun peruuntuneen luennon vuoksi päästään aikaisemmin. Ja kun aurinkoinen päivä oli, suuntasin yhteen lempipaikoistani, Vesijärvelle. Niin kaunista, niin kaunista. Harmi kun kännykkäräpsäisyt ei tee ollenkaan oikeutta. Onhan tässä onneksi talvi aikaa saada kamerallakin kunnon kuva. :)

Tuona päivänä oli lisäksi kiehtova halo -ilmiö auringon ympärillä!

Jep, Vesijärvi on kokonaan jäässä ja sen päällä voi kävellä, pilkkiä, hiihtää... Kerran ajoin ihan pyörälläkin sen yli. Aika jännä kokemus!

Sellaisia pikaisia kuulumisia täältä Lahdessa. Opiskelut maistuu, pakkaset paukkuu ja kauniit maisemat ihastuttaa.  :)

Lahti

Joulu tuli ja meni, ja tänään koneen kovalevyn kuvatiedostoja järjestellessä havahduin, että olen asunut jo yhden syksyn Lahdessa! Nopeasti se aika rientää. Kun en ole blogiin kauheasti kirjoitellut sitten elokuun muuttoni, päätin nyt tehdä löytyneistä Lahtikuvista postauksen.

Olen kotiutunut hyvin uuteen kotikaupunkiini. Tykkään Lahdesta kovasti, sillä luonto on koko ajan lähellä. Yksi suosikkipaikkojani onkin Vesijärven ranta, joka on huikean kaunis - niin kesällä kuin talvellakin. Myös ihan asuntoni lähellä on runsaasti metsää ja hyviä ulkoilureittejä. Enkä malttaisi odottaa että kunnon talvi tulee ja pääsee hiihtämään ja luistelemaan!

No, anyway, postauksessa siis kaikenlaisia kuvia mitä on tullu räpsittyä pitkin syksyä. Itseasiassa ensimmäisessä kuvassa on opinahjoni. :) Tai oikeastaan luentosalit ja labrat sijaitsee juuri toisella puolella rakennusta, mutta sieltä en ole huomannut ottaa kuvaa.

Niin ja palailen joulujuttuihin vielä myöhemmin. Mutta nyt löpinät sikseen, on Lahtikuvien vuoro. :)

Tyhjältä pöydältä

Heipä hei, pitkästä aikaa!

Blogi on elänyt todellista hiljaiseloa jo pitkään. Mistä tämä johtuu?

Julkaisin kesän alussa postauksen kun luovuimme kissastamme Lassista. Sen jälkeen sain muutaman kommentin, yhden kannustavan ja muutaman kritiikin. Näissä tekoani sanottiin epäkypsäksi, vastuuttomaksi ja itsekkääksi kun luovuin kissasta omien syideni vuoksi. Pahoitin kommenteista mieleni, ja minulta meni maku kirjoitella mitään henkilökohtaista tänne blogiin. Tiedän, ei negatiivisia kommentteja saisi ottaa itseensä ja antaa pilata päivää, mutta niin vain kävi. Minua myös harmitti etten osannut ilmaista itseäni tarpeeksi selkeästi, vaan annoin kuvan että kissan omistaminen oli minulle ihan sama enkä välitä kissasta yhtään. Päinvastoin. Niinpä turhauduin ja etäännyin koko blogista. Postauksen jätin kun vahinko kerran oli jo tapahtunut, "ihan sama". Niin ja tänään on itsesiassa ensimmäinen kerta kun kesän jälkeen tulin kurkkaamaan vieläkö blogi on pystyssä.

No, en jaksa alkaa enempää kaivella menneitä, totean vaan että kukaan muu ihminen ei ikinä voi tietää millaisessa elämäntilanteessa joku toinen oikeasti on. Blogi on vain pienen pieni pintaraapaisu elämästä ja sanavalinnat ei välttämättä kerro kaikkea - riippuen toki myös lukijasta ja hänen kannastaan.

Minun osaltani kissajuttu on siis loppuun käsitelty. Ikävä jos joku sai minusta tämän takia nyt huonon kuvan, mutta loppuviimeksi on ihan sama mitä muut minusta ajattelevat jos itse tiedän toimivani oikein ja päätös tuntuu hyvältä. Mainittakoon vielä, että kävimme perheen kanssa kesällä katsomassa Lassia sen uudessa kodissa maaseudulla. Ero oli suuri verrattuna kun se vietti päivät sisällä päästen silloin tällöin ulkoaitaukseen. Oli aivan ihanaa nähdä se niin onnellisena ja täynnä elämää kun kisu kirmasi vapaana pitkin peltoja ja pusikoita. :)

---

Miksi palasin juuri nyt takaisin? Parin viime viikon aikana muutama ystäväni on kannustanut minua jatkamaan kirjoittelua. Olin aiemmin pohtinut jo ihan lopettamista, mutta pari päivää mietittyäni muutinkin mieleni. Blogiin on kuitenkin kerääntynyt paljon materiaalia, eräänlaista päiväkirjaa usean vuoden ajan ja minua alkoi hymyilyttää kun luin vanhoja postauksia. Olisi myös kiva laittaa ottamiani kuvia ja tekemiäni käsitöitä vähän esille.. Niin, oikeastaan tämä on mukavaa puuhaa, kunhan ei ota liian vakavasti. Tässä siis ollaan! Niin ja kiitos ystävilleni, ilman teitä en ehkä olisi tullut jatkamaan. :)

Anyway, aivan val-ta-van paljon on tapahtunut tuon viimeisimmän postauksen jälkeen! Oli myös ilahduttavaa lukea muutama kommentti, jossa kyseltiin mitä minulle kuuluu. :) Ehkäpä yritän tiivistää viimeisen postauksen jälkeen tapahtuneita asioita:

• olin heinäkuun kesätöissä luomutilalla, joka oli minulle oikeastaan enemmän kuin kesätyö, aivan ihana paikka
• pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon ympäristöekologiaa (Lahden yksikkö)
• ...minkä vuoksi muutin ensimmäistä kertaa elämässäni
• ... ja olen elokuun lopulta asti asustellut Lahdessa ja viihtynyt oikein mainiosti!
• olen aloittanut yliopiston, innostunut kaikesta uudesta ja saanut uusia kavereita
• olen tavannut paljon uusia, mahtavia ihmisiä ja saanut runsaasti uusia kokemuksia - joita molempia janoan yhä lisää :)
• hankkinut liput Michael Bublén Suomen keikalle helmikuussa
• nautin elämästä ja odotan suurella innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Olikohan siinä tärkeimmät. :D Mutta mutta, pääasia että linjoilla siis taas ollaan - beware. :)

Pikainen moi

Terveisiä pääkaupunkiseudulta!

Voin ilokseni ilmoittaa, että pääsykokeet ovat tältä erää ohi. :) Maanantai-keskiviikko meni Lahden muotoiluinstituutin korumuotoilun valintakokeissa ja eilen torstaina kävin Viikissä tekemässä biologian pääsykokeen. On ollut aika rankkaa, mutta myös mielenkiintoista ja hauskaa - päällimmäisenä on suht hyvä fiilis. Ja nyt saa hengähtää, ihanaa.

Otin kännykällä myös muutamia kuvia, pitääpä katsoa jos olisi jotain julkaisukelpoista niissä. Nyt meikäläinen jää nauttimaan pariksi päiväksi vapaudesta ennen paluuta kotikotiin.

Kirjoittelemisiin!

Pääsykokeista

Ja nyt vihdoin ja viimein juttua pääsykokeista, tai niihin valmistautumisesta. Olen oikeasti pahoillani, että tässä kesti näin kauan! Samaan hengenvetoon totean, että en nyt ole varma olenko oikea henkilö kertomaan pääsykokeisiin valmistautumisesta kun haluamaani kouluunhan en päässyt. :D Puolustuksekseni voin kuitenkin vedota älyttömään uupumukseen vuosi sitten, kun ei oikeastaan edes ollut energiaa lukea vaikka olisinkin halunnut. Onneksi näin välivuoden jälkeen on aivan erilainen fiilis!

Eli eli.. Yo -kirjoitusten jälkeen taisin pitää viikon verran "lomaa" ja aloin vasta sitten lukemaan biologian pääsykokeisiin. Jälkiviisaana olisi kannattanut aloittaa aiemmin, kun luki muutenkin biologian kirjoituksiin, sillä tunsin osaavani biologian asiat paremmin pääsykoelukemisen jälkeen kuin juuri ennen biologian kirjoituksia. :D Mutta jokainen tavallaan. Silloin tuo viikon "loma" tuntui välttämättömältä.

Biologian kokeella voi hakea neljään kaupunkiin; Helsinkiin, Turkuun, Jyväskylään, Ouluun ja Itä-Suomen yliopistoon. Valintamenettelyt vaihtelevat kouluittain, toisissa painotetaan esimerkiksi hiukan enemmän lukiosuoritusta. Lisätietoa löytyy osoitteesta http://www.biohaku.fi/. Itse hain vuosi sitten vain kahteen ensimmäiseen tuossa järjestyksessä.

Bilsan koe koostuu 5 pakollisesta kysymyksestä, joihin vastataan esseellä. Ja tämä essee onkin erilainen kuin yo-kirjoituksissa, mikä tuli ainakin itselleni yllätyksenä. Vastaustilaa on vain 1 valmiiksi viivoitettu A4 paperi. Suomeksi: asia pitää osata tiivistää hyvin pieneen tilaan ja tiedosta täytyy valikoida ja kertoa paperille vain se olennainen.

Enoni lupasi ystävällisesti reilusti aiemmin sponsoroida minulle haluamani pääsykoevalmennuskurssin. Kun päätös biologian opiskelusta vahvistui, aloin katsella sopivia valmennuskursseja siihen. Koska asun noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä (jossa siis useimmat kurssit pidetään), päätin ottaa valmennuskurssin itse opiskeltuna. Valmennuskeskuksesta löytyikin sopiva: Etäopiskelukurssi.

Tämä etäkurssi sisälsi kirjallisen materiaalin (lukion tiivistetty oppimäärä useasta kirjasarjasta yksissä kansissa sekä Kohti opiskelupaikkaa -vihko) ja palautettavia esseitä. Esseitä oli yhteensä 6, jotka tehtiin ja palautettiin postitse tietyssä aikataulussa. Samalla kun esseen sai korjattun sekä palautteen kera takaisin, tuli kuoren mukana seuraavat 2 esseekysymystä.

Näistä saaduista palautteista oli mielestäni suuri hyöty! Ihan ekaa kertaa kun kirjoitti esseen sille vaivaiselle yhdelle aaneloselle, oli palaute varsin tarpeellinen. Ainakin tuntui, että esseiden kirjoittamisen myötä taito tiivistää tietoa ja tuoda esille olennainen parani.

Pelkästään kirjallisesta materiaalista oli hurjasti apua. Siinä oli monia asioita, joista en ollut kuullutkaan! Otinkin käyttöön yhden parhaimman vinkin, kahden eri kirjasarjan luku rinnakkain. Kirjoissa on meinaan melkoisia eroja, uskokaa pois.

Jälkikäteen jäi fiilis, etten oikein tiedä olisinko pärjännyt senkään vertaa mitä nyt ilman kurssin materiaaleja. Niistä oli paljon apua. Pääsykokeet kun eroavat melkoisesti yo-kirjoituksista. Niinpä pääsykoepänttäämisen jälkeen tuntui, että osaan asiat paljon paremmin kuin varsinaisissa bilsan kirjoituksissa. :D

Siinä viime vuoden fiiliksiä. Nyt olen siis aloittanut uudelleen opiskelun biologian pääsykokeisiin. Välivuoden ansiosta pystyin aloittamaan sen jo tammikuussa - ja ihan uusin voimin. Opiskelu on oikeastaan ihan mukavaa pitkästä aikaa. Ja kun aloitin jo nyt, luku-urakka ei tunnu niin suurelta taakalta. Tein itselleni lukusuunnitelman, joka on realistinen, eli siitä pystyy pitämään kiinni. Aikaa pitää jäädä myös rentoutumiselle. Ja jos joku päivä on äärettömän väsynyt tai niskat jumissa, kuuntelen omaa jaksamistani ja mahdollisesti skippaan sen päivän opiskeluista ja jatkan seuraavana päivänä siitä mihin jäin.

Olen taas myös ymmärtänyt, että kaikkea kivaa ei voi tehdä. Pyrin tekemään ensin päivän opiskelut ja sitten muut jutut, kuten pianon soittaminen tai huoneen remppaus.

Tärkeää on myös tietää tenkiinat, joilla itse oppii parhaiten. Ja tiedän, minuakin lukiossa ärsytti kun näistä jankutettiin koko ajan. Mutta niin se vaan on, pitää kokeilla mikä juuri itsellä toimii parhaiten. Minulla on selkeästi näkömuisti. Olen keskittynyt tekemään ajatuskarttoja opittavista asioista. Tänä vuonna otin käyttöön värikynät ja niitä onkin tullut käytettyä ahkerasti. Minulla vaan jää asiat paremmin mieleen kun piirrän ja väritän ne, käytän eri värejä, fontteja ja korostuksia ja jäsentelen asiat itse paperille. Loppuviimeksi tärkeintä on se, että asian oppii. Ei sen ole mitään väliä, miten sen oppii. Jos vaikka jostain sanasta tulee mielleyhtymiä ihan eri asiaan, ei kukaan kiellä vaikka piirtämästä viereen miellyhtymän asiaa jos se vaan auttaa muistamaan paremmin.

Minun on lisäksi pitänyt opetella yhdistämään opiskelemani asia jo aiempaan opittuun kokonaisuuteen. Esimerkiksi käydessäni läpi hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien koostumusta yritin ensin muistaa ne sellaisina. Sitten tajusin yhdistää asian mielessäni arkipäiväisiin asioihin. Oliiviöljy on tyydyttymätön, voi tyydyttynyt. Taloussokeri on monosakkaridi, jossa on vain yksi sokeriosa. Ja niin edelleen.

Mutta loppujen lopuksi ihan kaikkein tärkeintä on se, että usko siihen mitä on tekemässä. Visualisoi mielessäsi kun saat tiedon pääsystä unelmiesi kouluun. Kun opiskelet siellä, tapaat uusia ihmisiä. Näin urheilijatkin tekevät, he käyvät läpi urheilusuorituksen päässään useita kertoja ennen varsinaista koitosta.

Kaikki on mahdollista.

Jos tämän kilometripostauksen jälkeen tulee jotain kysyttävää, vastailen toki. :)

P.S Myös ainakin The Red Frames -blogissa oli juttua pääsykokeista sekä vinkkejä opiskeluun, tsek tsek! :)

Jatko-opintojen selkiytymistä

Tänään asiaa jatko-opinnoista, joka tulee kovaa vauhtia taas ajankohtaiseksi pääsykokeiden lähestyessä.

Tajusin eräs päivä, että kulunut välivuosi on kasvattanut minua hirveästi. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja kysymään lähes joka päivä mitä minä haluan? Olen pohtinut monet, monet kerrat, mitä haluan elämältäni; missä ja mitä haluan opiskella?

Nyt olen pikkuhiljaa löytämässä vastauksen. Ainakin luulen niin.

Ennen en juuri yhtään miettinyt mitä haluan - siis ihan yleiselläkään tasolla. Paitsi jos kysyttiin vaikka mitä ruokaa haluan viikonloppuna syödä. :D Mutta kun tuli kyse tulevaisuudesta, tukeuduin helposti muiden mielipiteisiin. Kannattaisikohan minun... Olisiko minulle hyvä... Pitäisinkö.... En muista oikein koskaan kysyneeni itseltäni mitä pohjimmiltani haluan, välittämättä kenenkään muun sanomisista.

Joku ehkä muistanee miten pohdin blogissakin Järki vai tunteet -postauksessa juurikin jatko-opintoja. (näitä juttuja onkin näköjään aika pitkään tullut pyöriteltyä :D) Nyt sanoisin esittämääni kysymykseen enempiä miettimättä että tunteet. Tosin sitä ennen ehkä kannattaa selvittää mitä oikeasti haluaa. :)

Olen tässä syksyn ja talven mittaan väkisinkin alkanut pohtia kevään pääsykokeita. Biologia on koko ajan ollut enemmän tai vähemmän mielessä, mutta muita vaihtoehtoja on ollut enemmän. Olen myös löytänyt itseni miettimästä, että onkohan se bilsa sittenkään mun juttu. Tai kyllä se on, mutta opiskelu yliopistossa on aika teoriapainoitteista - joskin kyseinen luonnontiede varmaan sieltä kokeellisemmasta päästä. Olen oikeastaan aina ollut kuitenkin hitusen enemmän käsillä tekijä kuin teoreettinen. Opin paremmin itse tehden kuin lukien.

Niinpä biologian rinnalla on vilahdellut erilaisia ammatteja: muotoilija, graafinen suunnittelija, valokuvaaja, korumuotoilija...

Mutta tiedättekö mitä? Minusta alkaa tuntua, että olen löytänyt sen jutun.

Tasapainoillessani biologian ja käsityöalojen välillä kirjoitin ihan konkreettisesti paperille molemmista kaikki mieleen tulevat plussat ja miinukset. Tämä auttoi paljon, sillä sen avulla sai jäsenneltyä päässä pyöriviä ajatuksia.

Paitsi että itse alan olisi hyvä olla mielekästä, myös ilmapiiri, muut ihmiset, ympäristö on tärkeää. Tätä en tullut itse ajatelleeksi, ennenkuin tuli erään tutun kanssa puheeksi. Ja niinhän se on, varsin tärkeä asia vieläpä! Jos ympärillä ei ole ns. samalla aaltopituudella olevia tyyppejä ja ilmapiiri on ikävä, alkaa koko homma käydä melko nopeasti kenen tahansa jaksamisen päälle.

Kävin vuosi sitten Helsingin yliopiston biotieteiden laitoksella tutustumassa ja tapasin myös opiskelijoita. He olivat mahtavia tyyppejä ja koko paikka oli niin siisti! Tuli vahva fiilis, tänne mä haluan.

Eli eli, taitaa se biologia olla pääkohde tänäkin vuonna. :) Joku varmaan miettii, että onko sen päätöksen teko nyt niin tärkeää. Kyllä on! Minulle ainakin on helpompaa opiskella pääsykokeisiin, kun on yksi ja tietty selkeä päämäärää. En aio opiskella sillä tavoitteella, että "katsotaan miten menee". Ei. Yritän kuvitella itseni jo paikassa opiskelemassa. Uskon, että pystyn saamaan haluamani. Töitähän se toki vaatii, mutta tänä keväänä on huomattavasti enemmän energiaa kuin vuosi sitten. Ja tavoite kirkkaana mielessä. Minä pystyn siihen.

Aion kyllä hakea vielä pariin muuhunkin paikkaan, ihan vaan varalle. Näillä näkymin niitä muita voisi ehkä olla graafinen suunnittelu, muotoilu ja koodaus. No ehkä ei ihan kaikkia, pitää katsoa kuinka moneen jaksaa hakea. :D

Yleisesti meikäläisellä on siis hyvä fiilis ja luottamus tulevaan kevääseen ja sen opiskelu-urakkaan. Ja vaikka lopulta ala osoittautuisikin vääräksi, en aio pohtia sitä nyt. Tällä hetkellä biologia on paras vaihtoehto, enkä aio murehtia tulevaa, kun ei se kuitenkaan mitään hyödytä. Näillä mennään.

Lopuksi paljon tsemppiä kaikille muille jatko-opintoja miettiville! :) Ehkä paras neuvo mitä voin antaa, on ensin miettiä mitä juuri sinä itse haluat. Anna unelmien lentää, äläkä mieti ettet pysty. Kaikki on mahdollista, kun oikeasti uskoo. Toki neuvoja kannattanee muilta ottaa vastaan, mutta lopullinen päätös tulee tehdä sen mukaan, mikä tuntuu itsestä sisimmässään oikealta.

Suunnitelmia välivuodelle

Mietin joku päivä tämän vuoden kevättä. Kuinka erilainen oloni nyt onkaan siihen verrattuna. Olin silloin todella, todella väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin. En olisi jaksanut lukea ja opiskella yhtään, se tuntui aivan käsittämättömältä pakkopullalta. Ei sillä ettei aihe olisi kiinnostanut, päinvastoin, biologia oli mieliaiheeni! Näin jälkikäteen epäilen, että minulla oli jonkinlainen burn out.. Olinhan haalinut koko lukioajaksi hurjan määrän kaikenlaista oheistoimintaa, varmasti osittain peittääkseni surua.

Mutta nyt tämä vuosi on välivuosi ja aion ottaa kaiken irti tästä vapaasta vuodesta. Tehdä mitä haluan, milloin haluan. Nauttia. Elää. Tämä vuosi on ainutlaatuinen, enkä ajatellut tuhlata sitä makaamalla sängyssä.

Siksi ajattelin hiukan kertoa mitä olen pohtinut tulevaa välivuotta varten. :)


Suunnittelin jo kesätöissä ollessani, että voisin mennä autokouluun nyt syksyllä. Jo vuosi sitten olisi toki ollut mahdollisuus ajaa kortti, mutta oli vahva fiilis etten halua. Nyt autolla ajo on alkanut suorastaan houkuttaa. :D Tekisi mieli lähteä joskus ihan yksin ajelemaan, eikä olla aina riippuvainen isän kyydeistä (ja kyllä, suosin silti joukkoliikennettä sekä polkupyörää aina kun voin). Olen jo kauan haaveillut, että voisin esimerkiksi lähteä aamulla kuuden aikaan yksinäni kuvaamaan luontoa hiukan pidemmälle, meren rannalle vaikka.

Ajatusta kevyestä opiskelustakaan en ole ihan kokonaan haudannut, sillä avoimessa yliopistossa voisi suorittaa kursseja. Tässä lähiseudulla ei vaan hirveästi ole ainakaan biologiaan liittyviä. Pitää nyt katsoa mitä tämän suhteen käy... Lisäksi ajattelin kokeilla etsiä vaikka jotain väliaikaista työtä. Ei raha koskaan pahitteeksi ole. ;)

Kun tulimme Ahvenanmaan matkalta kotiin, kotona odotti muun mainoslehtiläjän keskellä kansalaisopiston kurssivihko. Innostuin ihan älyttömästi, olin jo aivan unohtanut sen järkkäämät kurssit! Selailin lehtistä edestakaisin ja ympyröin kivalta kuulostavia kursseja (joita oli pal-jon). Valikoin, karsin ja ilmoittauduinkin jo seuraaville kursseille:

1. Saksan alkeet. Jäi kalvamaan mieltä, etten ottanut lukiossa saksaa ylimääräisenä. Nyt on yllin kyllin aikaa opetella! :) Nimimerkillä haaveissa mennä ehkä joskus pariksi kuukaudeksi vaihtoon Saksaan...
   
   
2. Tästä olen ehdottomasti eniten innoissani: Henkilö- ja studiokuvaus sekä kuvankäsittely. Voi apua, en millään malttaisi odottaa! Siis kuinka siistiä, pääsee kuvaamaan studioon ja harjoittelemaan studiokuvauslaitteiden käyttöä! :) Harmi vaan että vielä saa pari kuukautta odottaa tätä mahtavaa viikonloppukurssia.
   
3. Pianokurssi. Tämä ei itseasiassa ole vielä varma, sillä ilmoittautuminen tehdään ekalla kerralla ja kurssille mahtuu max 10 henkeä. Tulee mielenkiintoista, jos paikalle ilmaantuu enemmän ihmisiä. Mutta siis, olen oikeastaan aina haaveillut osaavani soittaa pianoa suoraan nuoteista. Kitaraa osaankin jo hiukan, mutta molempi parempi. ;) Sitäpaitsi täällä kotona lojuu veljen piano, jota soitetaan aika harvoin, vain kun veli tulee kotiin käymään. Ja kun sen taidon kerran oppii, on se myöhemmässä vaiheessa varmaan helpompaa palauttaa mieleen.
   
4. Luonnonkosmetiikka kotikonstein -kurssi. Tämäkään ei ole ihan varma, olen nyt 1. varasijalla. Mutta toivon kovasti että pääsisin mukaan! Olisi niin hienoa päästä kokeilemaan tekemään kosmetiikkaa takapihan kasveista ja keittiökaappien sisällöstä. :)

Tässäpä näitä suunnitelmia.. Mieli tekisi ottaa vielä joku luova/käsityökurssi, vaikka kalligrafia, josta olen ennenkin haaveillut. Mutta toisaalta en halua liian täyteen päiviä vetää ettei tule toista burn outia... Onneksi toki kotona voi tehdä käsitöitä mielin määrin. :) Ainakin (kierrätys)koruja aion tehdä, ihanaa kun niitäkin voisi tehdä vaikka joka päivä!

Olen yhä entistä vakuuttuneempi päätöksestäni, että tämä välivuosi oli oikea ratkaisu. Ehkä sekin kertoo jotain, että olen usena iltana nukkumaan mennessä vain ilman suurempaa syytä hymyillyt itsekseni ilon ja onnen pulpahdellessa sisälläni. Aamulla herätessä auringon valoon jatkan hymyilyä, tunnen itseni vapaaksi ja olen onnellinen, onnellisempi kuin pitkään aikaan.

I'm feeling good.

P.s Pahoitteluni ennenkin nähdyistä kuvista ja musavalinnasta! Ne vaan sattuivat sopimaan tähän hyvin.

Aina ei mene niinkuin Strömsössä

Ihan ensiksi, kiitos aivan ihanista kommenteista koskien edellistä postausta, kuvataiteen lukiodiplomiani! Kannustuksenne antoi uutta intoa tehdä lisää koruja kierrätysmateriaaleista, mistä nautinkin todella paljon. :) Vastailen kommentteihin heti kun ehdin. Mutta iso kiitos vielä!

Mutta nyt asiaan, josta onkin pitänyt kirjoitella jo aiemmin. Näin synttäripäivänä ajattelin olevan hyvä hetki valottaa hiukan aihetta, josta olen ollut kokonaan vaiti.

On tullut todettua tuo otsikko useampaan kertaan elämän aikana - viimeisimpänä kuitenkin tulevaisuuden suunnitelmien kanssa.

Joku on ehkä odottanutkin, koska postailen jatko-opinnoista, sillä koulujen pääsykoetuloksia on tipahdellut. Itsehän hain Turun ja Helsingin yliopistoihin biologiaa lukemaan, sekä pariin ammattikorkeaan. Eniten odotin kirjettä yliopistoilta. Eräänä päivänä kirjeet tulivat. Ne olivat ohuita = huono merkki. Ja kuten arvelinkin, en päässyt mihinkään hakemaani yliopistoon. Olen tällä hetkellä jollakin varasijalla.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei tämä masentanut. Juu ei, tuli melkoisen paha mieli ja suru puseroon. Olisin kuvitellut että ainakin ammattikorkeaan olisi rahkeeni riittäneet, mutta paikka jäi muutamasta pisteestä uupumaan.

Mutta. Sitten aloin miettiä tarkemmin. Jo kirjoitusten jälkeen oli fiilis, että opiskelu ja lukeminen ei olisi oikeasti voinut vähempää kiinnostaa, vaikka periaatteessa aihe - biologia - on tosi mielenkiintoista. Pääsykokeisiin luku oli suoraan sanoen melkoista räpiköintiä, kun ei vaan yksinkertaisesti olisi jaksanut.

Muutenkin oloni on ollut jokseenkin uupunut jo hyvän aikaa. Tuntuu, etten ole ehtinyt lainkaan pysähtyä ja antaa aikaa itselle. Kasiluokasta lähtien, jolloin koin suuren menetyksen kun toinen vanhemmistani menehtyi, on ollut fiilis etten ole oma itseni. Tai siis etten tiedä kuka olen, en ole löytänyt itseäni. On vaan paahdettu täyttä päätä eteenpäin, pysähtymättä, opiskelun takia. Yläasteelta suoraan lukioon, jossa se kolme vuotta hurahtikin todella nopeasti ohi. Yleisestä painostuksesta johtuen tuntuu, että tätä opiskeluputkea ei saisi katkaista, vaan sitä pitäisi jatkaa menemällä edes johonkin kouluun.

Mutta minusta on alkanut tuntua, että haluan pysähtyä. Haluan hetken aikaa vain olla. Ettei tarvitsisi miettiä lukemista ja pänttäämistä - juuri nyt en jaksa, en kertakaikkiaan jaksa. Jo pelkkä ajatuskin opinnoista uuvuttaa ja stressaa paljon.

Sitäpaitsi kukaan muu ihminen ei voi tietää miltä juuri itsestä tuntuu, tai mitä toisen elämässä tapahtuu ns. kulissien takana. Vain minä itse tiedän sen parhaiten. Jos tilanne olisi toinen, olisin jo innolla miettimässä "uuden" elämän alkamista toisessa kaupungissa ja suunnittelemassa asuntoa ym. Nyt sitä intoa ei ole, vaan lähinnä stressi.

Kuten ehkä rivien välistä pystyy lukemaan, pidän välivuoden. Suunnitelmissa olisi siis keräillä vuosi voimia ja olla täydessä iskussa ensi vuoden hauissa. En silti vielä tiedä muuten tulevasta vuodesta. Esimerkiksi töitä olisi hyvä tehdä, etten olisi vaan kotona kokoajan. Myös avoimen yliopiston kursseja olen vähän katsellut.. We'll see. Juuri nyt ajatus välivuodesta innostaa paljon enemmän kuin opiskelupaikan saanti. Ehkä sekin kertoo jotain. Itseasiassa asian varmistuttua hiljattain olen ihan tavattoman innoissani tulevasta "vapaavuodesta"!

Pitää vielä loppuun sanoa, että tätä ei ollut kovin helppo kirjoittaa ja julkaista, sillä hiukan pelkään reaktiota mitä tästä voi tulla. Mutta lyhyesti: minä vain kuuntelin itseäni ja valitsin mielestäni parhaan mahdollisen vaihtoehdon tässä tilanteessa. Tai no, eihän tässä paljoa valittavaa loppuviimeksi ollut kun en ainakaan suoraan mihinkään kouluun päässyt.. Varasijalta voisin periaatteessa vielä saada paikan, mutta en sitä tule ottamaan vastaan.

Itse olen siis tyytyväinen päätökseeni ja se on tärkeintä. En suorastaan malttaisi odottaa tulevaa vuotta!

Ohi on!

Täällä on taas vaihteeksi ollut hiljaista, anteeksi! Maanantaina nimittäin alkoivat kesätyöt ja ne onkin vienyt mehut melkoisen tehokkaasti. :D Päivät on klo 8-15, koko päivä ulkona mm. rikkaruohoja kitkien. Ei siinä mitään, tykkään kyllä työstä, mutta laittaa vaan melkoisesti väsyttämään päivän jälkeen. Miltei koko kevät kun on mennyt lähinnä kotona oleskellessa milloin mihinkin lukien.. Alkuviikolla iltoja täytti myös viimeisiin pääsykokeisiin luku.

Mutta nyt kaikki opiskeluun liittyvä on hetkeksi ohi! :) Tänään oli vuorossa viimeiset, ammattikorkean luonnonvara-alan valintakokeet Forssassa. Kokeeseen kuului kaksi osaa: viestintä ja matikka. Viestinnässä oli tehtävänä kirjoittaa artikkeli green care -toiminnasta (vihreä hoiva) aineiston pohjalta kuviteltuun lehteen. :D En oikein osaa sanoa miten meni.. Matikassa taas oli 6 tehtävää, ne tuntui menevän ihan jees vaikka alkuun jännitinkin hiukan - matikka kun ei ole se vahvin aineeni. Mutta tosiaan, ohi on ja loma voi virallisesti alkaa! :)

Ohessa vielä kuvituksena serkulleni lahjaksi tekemäni koru. :) Matskuina lasihelmet, helmiäislasihelmet, hopeoitu kupari ja korumetalli (ketju puretusta korusta). Riipuksen pinta näyttää epätasaiselta, koska otin kuvan lennosta juuri "rummutuksen" jälkeen. :D

Seuraavaksi on tulossa yo-aiheista postausta kun sain kuvamateriaaliakin jo otettua. :)

Ylioppinut

Valkolakki on asetettu kutreille, nähty sukulaisia pitkästä aikaa ja nautittu päivästä - eli ylioppilasjuhlat on nyt ohi. :)

Aamu tosin alkoi "pienellä" jännityksellä, kun saavuin sovitusti klo 8 paikallisen kampaajan liikkeen eteen, josta olin aiemmin keväällä varannut ajan. Fiilis kuitenkin vaihtui jännityksestä järkytykseen, kun toinenkin tyttö samasta lukiosta tuli myös kampaajalle! Kävi ilmi, että kampaamon yrittäjä oli vaihtunut jo vapun tienoilla, enkä tiennyt asiasta mitään. Tuli aika paniikki ja kyynelet tulvi silmiini, sillä jo puoli yhdeksältä oli varattu aika valokuvaan. Onneksi kampaaja oli kuitenkin todella mukava ja otti tilanteen rauhallisesti. Hän otti molemmat sisään ja antoi meille tehtäväksi auttaa hiuksien laitossa. :D Itse tekemiemme pohjustuksien jälkeen kampaaja teki tukat loppuun - eli minulle pelkät kiharat, jotka toivoinkin. Ehdinpä vielä valokuvaankin. Siispä loppu hyvin, kaikki hyvin. :) Olen todella kiitollinen tälle kampaajalle kun suostui minua auttamaan! Sekä tietenkin koulun toiselle tytölle, jonka kampausaikaa meni minun hiuksieni laittamiseen.

Lakit rivissä. :) (Kuva veljen ottama)

Valokuvaus meni hujahtaen ohi, oli kyllä ihan hauskaa olla välillä kameran toisellakin puolen. :D Sitten olikin aika mennä lukiolle. Jännitys nousi pikkuhiljaa, kun järjestäydyimme jonoiksi ruokalaan. Kellon lyödessä 10 kävelimme saliin rehtorin johdolla ja asetuimme paikoillemme istumaan. Ensin oli puheita, musiikkia ja vuosikatsausta. Sitten tuli todistusten jako. Voin sanoa, että jännitti melkoisesti juuri ennen omaa vuoroa! Mitä jos kaadun? Jos unohdan tehdä jotain oleellista? Todistuksen haku meni kuitenkin hyvin, mitään hirveää ei tapahtunut. (tosin saatoin näyttää riemuidiootilta hymyillessäni koko ajan.. :D) Juhlan lopulla jaettiin stipendejä, ja minäkin sain niitä muutaman. :)

Suureksi harmikseni satoi vettä miltei koko päivän, eikä meistä ylioppilaista saatu yhteiskuvaa ulkona juurikin sateen vuoksi. :/ Nyt tuntuu vähän hölmöltä sanoa tätä, mutta olen meinaan pitänyt jotenkin itsestäänselvyytenä, että minun lakkiaispäivänä paistaa aurinko. :D Tähän mennessä tuntuu niin useana kertana olleen aurinkoinen kesäpäivä, niin jotenkin sitä olettaa että myös omalle kohdalle se aurinko sattuu. No, sateesta huolimatta oli kuitenkin mukavat juhlat. :)

Lahjoja tuli juuri mitä halusinkin, sillä tein etukäteen Sokoksen lahjapalveluun oman lahjalistan. Ensin se tuntui jotenkin oudolta tehdä nyt oikein lista haluamistani tarvikkeista, mutta se olisi helpoin keino saada juuri mille on tarvetttakin. Tieto lahjapalvelusta sujautettiin siis kutsukirjeen mukaan. Voin suositella muillekin!


Ja mitäkö toivoin? Marimekon ihanaa Räsymatto ja Siirtolapuutarha -sarjaa. Näitä sainkin tosi mukavasti, nyt on oikeastaan koko sarja kasassa! :) Lisäksi tuli rahaa, kattila, veitsi, laseja, maljakko, kirjoja.. Ja tietysti kauniita ruusuja. :)

Kirjoittelen myöhemmin vielä mm. tekemistäni koruista ja "asusta" muutenkin enemmän. Nyt menen viettämään laatuaikaa kun koko perhe on kerrankin kotona!

Siispä tämä lakitettu kiittää kaikkia onnittelijoita ja toivottaa onnea muille valmistuneille! :)

Minä ja serkkuni. :) Kuvasta kiitos veljelle.

The Day

Terkkuja veljen kotisohvalta Espoosta. :D Tulin vain nopeasti huikkaamaan viime hetken fiiliksiä. Eli elossa ollaan, pääsykoe alkaa parin tunnin päästä. Lisäksi pääsen kohta vähän seikkailemaan matkatessani yksin Helsinkiin, veljellä kun on myös tentti samaan aikaan niin ei pääse saattamaan. Toivottavasti en siis löydä itseäni klo 9.00 ihan jostain muualta kuin pitäisi! ;) Hehe, no ei vaiskaan, sain hyvä ohjeet ja kännykästä löytyypi kartta. :)

Nyt täytyy rientää valmistautumaan, bussi lähtee jo puolen tunnin päästä. Mukavaa, aurinkoista päivää kaikille!

Viime hetken pänttäämistä

Kylläpä on ilmoja pidellyt viime päivät! Olenkin viettänyt aikaa ulkona auringossa istuen, lämmöstä nautiskellen ja lukien. :) Todella kesäinen ilma, ihanaa. Taidanpa tänäänkin suunnata ulos ja viettää viimeiset hetket siellä päntäten. :D

Eli todennäköisesti en ennen viikonloppua ehdi hirveästi päivittelemään mitään, sillä keskiviikkona otan suunnan kohti juna-asemaa ja Helsinkiä. Torstaina on paljon pelätty pääsykoe(!) ja perjantaina matkaan takaisin. Ja kyllä, jännitys nousee jo.. Mutta menen sinne, luotan itseeni ja teen parhaani (ainakin yritän).

Aurinkoisia päiviä! :)

Feeling Good

Biisi kuvaa niin hyvin tämänhetkistä fiilistäni. <3

Nimittäin tää olis nyt niinku virallisesti ylioppilas, mallia kevät 2012!

Feeling Good

"Birds flying high
You know how I feel
Sun in the sky
You know how I feel
Breeze driftin' on by
You know how I feel
It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me
And I'm feeling good
I'm feeling good

Fish in the sea
You know how I feel
River running free
You know how I feel
Blossom on a tree
You know how I feel
It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me
And I'm feeling good

Dragonfly out in the sun you know what I mean, don't you know
Butterflies all havin' fun you know what I mean
Sleep in peace when day is done
That's what I mean
And this old world is a new world
And a bold world
For me

For me

Stars when you shine
You know how I feel
Scent of the pine
You know how I feel
Oh freedom is mine
And I know how I feel
It's a new dawn
It's a new day
It's a new life

It's a new dawn
It's a new day
It's a new life

It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
It's a new life
For me

And I'm feeling good

I'm feeling good
I feel so good
I feel so good"

Kirje

Eilen saapui kirje. Lähettäjänä luki Lahden ammattikorkeakoulu.

Avasin kirjeen ja aavistelin jo, mitä sieltä tulee. Arvaukseni meni oikeaan: en saanut kutsua valokuvauksen valintakokeisiin. Mutta tiedättekö mitä? En oikeastaan edes masentunut asiasta. Siihen on parikin syytä: 1)biologia kiinnostaa ammattina loppuviimeksi enemmän kuin valokuvaus (ainkin luulen niin), 2) en pistänyt ennakkotehtävissä kaikkea peliin, joten en tuntunut edes antsaitsevan pääsyä ja 3)valintakokeet olisi menneet biologian pääsykokeen kanssa päällekkäin.

No joo, ehkä tässä on vähän selityksen makua. Mutta asia ei silti kauheasti vaivaa. Okei, ehkä hiukan harmittaa, sillä olisi ollut siistiä kokea taidepuolen valintakokeet ja nähdä mihin taidoillani pääsisi. Mutta jos en oikeasti halua sinne, niin ei siinä ole järkeä "vain" kokeilla. Tai no, hmm... nyt pitää ottaa vähän sanoja takaisin... Otetaas uusiksi: en väitä, ettenkö sinne haluaisi. Olisi upeaa opiskella valokuvausta, mutta ammatiksi asti en siitä tiedä. Pidän (luonto)kuvaamisen ennemmin rakkaana harrastuksena.

Ihan ensin en meinannut edes kirjoittaa tästä. Häpesin. Tuntui, että epäonnistuin. En ole tarpeeksi hyvä, en riitä. Kuitenkin hetken aikaa mietittyäni tulin seuraavaan tulokseen: mitä tai ketä ihmeessä se haittaa? Ei kukaan ole täydellinen, ja epäonnistumiset ovat sitäpaitsi varsin hyvä tapa oppia. Ja tätä elämää elän itseäni varten, en muita. En halua hävetä tai pelätä epäonnistumisia. Mennyttä ei voi muuttaa, voi vaan ottaa opiksi ja jatkaa eteenpäin. Nih.

Samalla voin paljastaa, etten ikinä hakenut Taikkiin valokuvausta opiskelemaan. En aloittanut ennakkotehtävien tekemistä tarpeeksi ajoissa, en saanut aikaan. Joten jätin ne ennemmin kokonaan tekemättä kuin olisin tehnyt hutiloiden (kuten oikeastaan Lahden kanssa kävi). Mutta mitä sitten? Voin hakea vuoden päästä uudelleen jos niin tahdon. Sitäpaitsi mulla on vielä monta opiskelupaikkaa, joihin voin päästä. Ja ne kaikki liittyy jotenkin mulle läheiseen asiaan, luontoon tai ympäristöön. Tykkään.

P.s Epäonnistumisista suosittelen lukemaan tämmöisen kirjoituksen, jonka bongasin netistä. Varsin painavaa asiaa ja hyvin kirjoitettu. :)

14.4.

Huhtikuun neljästoista, huh. Päivät tuntuu kuluvan kamalan nopeasti. Jo about puolentoista kuukauden päästä on pääsy(valinta?)kokeet! Joka päivä onkin tullut luettua ja piirreltyä ahkerasti ajatuskarttoja, nyt kun olen oppinut paremmin niiden tekemisen. Lisäksi on ollut tosi iso hyöty Valmennuskeskuksen biologian etäkurssista. :) Itseasiassa sain juuri viikolla takaisin kaksi ensimmäistä tekemääni etäesseetä korjattuina. Eipä ole niiden tekeminen helppoa, ei...ainakaan saamistani pisteistä päätellen. :D Onneksi on vielä neljä palautettavaa esseetä, saa hyvää harjoitusta. :) Ja voihan niitä toki itsekseenkin harjoitella.  

Kissojen suhteen ei ole mitään uutta. Ollaan nyt pidetty niitä ainakin viikon päivät täysin erillään. Ehkä joku päivä voisi varovasti kokeilla miten suhtautuvat toisiinsa tauon jälkeen... Se muuten pääsiäislomalla huomattiin, että Lassi, joka on veljeksistä aina ollut se jäntevämpi ja solakampi, on nyt pulskistunut silminnähden. :D Kai se kun ei enää liiku niin paljoa, kun eivät voi tapella tai vetää rallia ympäri taloa. Leevi sen sijaan näyttäisi jopa laihtuneen. Stressiä, ehkä? Jaa niin, Leevi vaihteeksi söi tänään pääsiäisnarsisseja (kuten muistaakseni kävi myös viime vuonna), ja on taas puklaillut pari kertaa. Eikä tavallinen ruokakaan sille maistu. Huokaus, se ei kyllä ikinä opi.

Oli kyllä aika sekava postaus tällä kertaa. :D Ei vaan ole oikein mitään asiaa. Sateisen ja harmaan ilman takia en ole käynyt pitkään aikaan edes kuvaamassa luontoa. Auringonvalo on se, joka siihen inspiroi. Mitään käsitöitäkään ei ole tullut tehtyä, yritän keskittää energiat lukemiseen. Tosin ehkä sitä ylppärimekkoa pitäisi kohta alkaa miettiä...

P.s Kuvissa poseeraa Leevi. Tausta näyttää hauskasti studiomaiselta, vaikka ihan kotona olen kuvat ottanut. :)

Asioiden selkiytymistä

Nyt tuli taas lisää juttua jatko-opintojen suhteen. :D Olen melkoinen tuuliviiri, tiedän...

Laitoin ennen ylioppilaskirjoituksia sähköpostia Helsingin yliopistolle biotieteiden laitokselle ja kysyin, olisiko siellä mahdollista käydä "yksityisenä" henkilönä, meillä lukiossa kun ei kovin paljoa esittelyjä ollut. Resurssien takia isommat esittelyt ovat ryhmille, mutta ilokseni kuulemma lyhyt esittely onnistuisi. En halunnut kirjoitusten aikaan lähteä veljen luokse Espooseen, joten saatiin aikataulut sopimaan vasta nyt.

Tulin sunnuntaina junalla Helsinkiin ja eilen sitten käytiin veljen kanssa tutustumassa yliopistolla. Ja voi, miten mieleni muuttuikaan! Aluksi olin siis ajatellut hakea ensisijaisesti Turun yliopistoon, mutta nyt meni vähän uusiksi järjestys. :D Siis koko paikka oli niin hieno! Opiskelijat olivat älyttömän mukavia, samoin opinto-ohjaaja. Kiertelimme koulussa ja paikkoja esiteltiin. Itse rakennuskin oli hyvin viihtyisä. Lisäksi kävimme parin opiskelija-ainejärjestön tiloissa, joissa oli paljon ystävällisiä opiskelijoita. :) Minulle iskettiin käteen läjä järjestöjen omia lehtiä ja kerrottiin paljon lisää opiskelusta, vaihtoehdoista sekä mahdollisuuksista. Ja miksi ennenmmin Helsinki kuin Turku. :D Kaikki labra- ja kenttäkurssitkin kuulostivat todella kiinnostavilta! :)

Joten, eilen tein lopulta hakemuksen (määräaika olisi ollut tänään :D). Ensimmäiseksi laitoin Helsinigin yliopiston, biotieteiden laitoksen, tokaksi Turun ja kolmanneksi Helsingin yliopiston Lahden yksikön ympäristötieteet. :)

Ainoa, mikä tässä nyt harmittaa, on se, että tuonne yliopistoon on älyttömän vaikea päästä. En elättele suuria toiveita sisäänpääsystä, mutta todellakin haluan yrittää. Ja nyt tuli rutkasti lisää motivaatiota lukea pääsykokeisiin, kun konkreettisesti tietää mikä on palkintona. Harmi, etten ehtinyt käymään ennen kirjoituksia, olisi saanut lisämotivaatioita niihinkin...

Huh, nyt on kyllä helpottunut olo kun on haut ja ennakkotehtävät tehty. Voi keskittyä täysin pääsykokeisiin lukemiseen. Eiköhän tulevaisuus tästä ala pikkuhiljaa selvitä. :)

Ohi on!

Nyt se on vihdoin ohi. Lukio. Vaikka en ehkä olisi uskonut, niin kyllä, vähän on tyhjä olo. Mutta toisaalta ihan huikea fiilis! Ensinnäkin olen ainakin alustavasti suht tyytyväinen kirjoituksiin. Toiseksi ei tarvitse enää miettiä "pitäisi lukea".. No joo, kyllä vieläkin täytyy lukea, nimittäin pääsykokeisiin aika täyspäiväisesti. Mutta en stressaa siitä miltei ollenkaan - vielä. Nyt vain keskityn nauttimaan tästä fiiliksestä, ettei ihan oikeasti tarvitse tehdä mitään! Ei läksyjä, ei sanakokeita, ei koeviikkoja.

Pyöräillessäni kotiin perjantaina matikankokeesta oli vähän epäuskoinen olo. En enää ikinä mene lukioon opiskelemaan. Ei enää tylsillä (tai kivoillakaan) oppitunneilla istumista. Ei kouluruokailuja. Ei välituntien viettämistä saman kaveriporukan kanssa. Heh, taidanpa nyt taas toistaa itseäni, mutta kun tätä on mun niin vaikea vielä tajuta! :D

Eilisen päivän vietin aikomusteni mukaan ilman tietokonetta, teeveetä tai muuta elektronista vempelettä. Sen verran piti tosin poiketa, että kännykän jätin auki, muutamaa soittoa kun odottelin näin kirjoitusten päätyttyä. Mutta erityisesti ilman läppäriä oli yllättävän hankalaa olla. Jos tuli hetki, ettei ollut mitään tekemistä, oli ensimmäisenä mielessä nettiin meneminen. No, ei sitten. Tai sitten siivotessa tuli mieleen yksi blogi, jossa en ole vähään aikaan käynyt. No ei sit. Illallemmalla käväisi mielessä että tuleekohan telkkarista jotain... Ai niin.

Mutta oli kiva huomata, että ilman konetta ja telkkaria sain aika paljon enemmän aikaan kuin muuten olisin saanut. :) Ja että pystyin ihan oikeasti olemaan ilman niitä. :D Siivosin huoneeni, raivasin pari kaappiani (toisessa käsityökankaita&tuunattavia vaatteita, toisessa koulujuttuja), etsin ruokalehdistä kivoja ruokaohjeita ensi viikolle ja aloitin lukemaan valmennusmateriaalia, joka saapui perjantaina. Siivouksen päätteeksi oli muuten aika vapauttavaa heivata lehtikeräykseen sylillinen vanhoja koulumonisteita ja -vihkoja! Tosin niitä jäi vieläkin aika määrä, joten lisäkarsintaa aion tehdä. Mutta ah, ei tarvitse enää katsella niitä kaapin perällä. Turhista kirjoistakin aion hankkiutua eroon kirppiksellä, kunhan saan aikaiseksi.

Mutta takaisin aiheeseen. Täytyy ottaa tavaksi pitää silloin tällöin tietokoneettomat ja teeveettömät päivät! :) Suosittelen muillekin, mikäli suinkaan mahdollista. Varsinkin lomalla voisi olla aika jees, saisi oikeasti tehtyä kaikenlaista muutakin kuin istua töllöttimen ääressä. Onhan se silti helpommin sanottu kuin tehty, enkä tiedä pystyisinkö itsekään päivää paria pidempään.

 

Ja kirsikaksi kaiken päälle, ihana kevätkin on kunnolla tuloillaan, aurinko paistaa ja lumet sulaa. Tykkään keväästä kovin, kun alkaa näkyä merkkejä luonnon heräämisestä. :) Olen myös kuullut useampana päivänä joutsenten saapuvan. Tänään kirppisreissulla ajettiinkin isän kanssa hiukan eri reittiä, jotta nähtiin pelloilla joutsen"parvia". Tosin ne olivat niin pitkällä pelloilla, että teleobjektiivi ollut oikein riittävä. Ylläoleva kuva oli paras mitä tuli - sekin jo liikkeessä autolla ajaessa. :D Ja peeäs, muokkasin kuvaa enemmän mitä yleensä, ei täällä noin tummia pilviä ole näkynyt tänään. ;)

Yksi takana, kolme edessä

Puuh, nyt on suoriuduttu äikän esseekokeesta. Yllätyksekseni valitsin tehtäväksi kuva-analyysin! Kirjoittelin Hannes Heikuran Hiljaiset kuvat -näyttelystä ja sen yhdestä mielettömän upeasta kuvasta. Käteen jäi ihan jees fiilis, vaikka eihän sitä oikein voi tietää miten loppujen lopuksi meni. :)

Kotiin pyöräillessäni näin ilahduttavan kevään merkin, sulia&kuivia tienpätkiä! :) Kohta pääsee paljasjalkalenkkeilemään, ihanaa.

Aurinkoista maanantaipäivää kaikille Leevin siivittämänä. :)

Leevin purukalusto. :D

Ice

Vaihteeksi mielikuvituksellinen otsikko. :D

Ajattelin nyt vähän sanailla taas vaihtuneista jatko-opintosuunnitelmista. Miten niin en osaa päättää? :D Mutta väkisinkin mietin, että mitä jos pääsen opiskelemaan jotain, mutta se ei olekaan yhtään mun juttu? Vaihtaminen ei oikein huvittaisi sen kaiken pääsykoerumban jälkeen.. Mahdollinen välivuosi taas ei niinkään pelota. Mikähän siinäkin on?

Mutta nyt musta tuntuu, että haen ensisijaisesti hakemaan biologiaa lukemaan Turun yliopistoon. Biologia on kuitenkin mulle on ollut aina se suosikkiaine ja kiinnostuksen kohde läpi elämän. Lisäksi töitäkin olettaisi tulevaisuudessa riittävän, kun mm. geeni- ja ympäristöalat kehittyy kokoajan.

Korumuotoilun taas olen hyljännyt melkein kokonaan. En tiedä, ei se vaan tunnu enää sellaiselta, mitä haluaisin tehdä ammatikseni. Mua kun kiinnostaa enemmänkin kokeilevien korujen tekeminen kierrätysmateriaaleista, eikä niinkään kultaseppätyöt niiden luontoa rasittavien materiaalien takia.

Valokuvaustakin vielä mietin. Toisaalta voisi hakea, mutta silti ennakkotehtävät täytyisi tehdä kaikki-tai-ei-mitään -hengessä. Ei niitä voi tehdä vaan "sinne päin". Ja sitten taas mietin, hakisinko Lahteen vai Taikkiin. Lahteen olisi varmaan helpompi päästä sisään, mutta Taik taas lienee arvostetumpi. Taikinkin ennakkotehtävät tuli eilen, ja onneksi ne vaikutti ihan inhimillisiltä toteuttaa. Niin ja Lahden ennakkotehtäviä en ole vielä tehnyt. Onhan tässä "vielä" kuukausi aikaa...eh.

Arhg, pää tässä hajoaa! Mieluiten tahkoisin ensin kirjoitukset läpi ja sen jälkeen miettisin tulevaa. Mutta yhteishaku päättyy noin kuukauden kuluttua eikä tällaista päätöstä ihan viikossa taideta tehdä.

Onneksi näin nätteinä ilmoina voi käydä vähän ulkona tuulettumassa ja kuvailemassa luonnon taideteoksia. Tässä postauksessa jonkun päivän löytö, jäätä. Todella kiehtovia kuvioita, muotoja, ilmakuplia. :)