torstai 24. tammikuuta 2013

Jatko-opintojen selkiytymistä


Tänään asiaa jatko-opinnoista, joka tulee kovaa vauhtia taas ajankohtaiseksi pääsykokeiden lähestyessä.

Tajusin eräs päivä, että kulunut välivuosi on kasvattanut minua hirveästi. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja kysymään lähes joka päivä mitä minä haluan? Olen pohtinut monet, monet kerrat, mitä haluan elämältäni; missä ja mitä haluan opiskella?


Nyt olen pikkuhiljaa löytämässä vastauksen. Ainakin luulen niin.

Ennen en juuri yhtään miettinyt mitä haluan - siis ihan yleiselläkään tasolla. Paitsi jos kysyttiin vaikka mitä ruokaa haluan viikonloppuna syödä. :D Mutta kun tuli kyse tulevaisuudesta, tukeuduin helposti muiden mielipiteisiin. Kannattaisikohan minun... Olisiko minulle hyvä... Pitäisinkö.... En muista oikein koskaan kysyneeni itseltäni mitä pohjimmiltani haluan, välittämättä kenenkään muun sanomisista.

Joku ehkä muistanee miten pohdin blogissakin Järki vai tunteet -postauksessa juurikin jatko-opintoja. (näitä juttuja onkin näköjään aika pitkään tullut pyöriteltyä :D) Nyt sanoisin esittämääni kysymykseen enempiä miettimättä että tunteet. Tosin sitä ennen ehkä kannattaa selvittää mitä oikeasti haluaa. :)


Olen tässä syksyn ja talven mittaan väkisinkin alkanut pohtia kevään pääsykokeita. Biologia on koko ajan ollut enemmän tai vähemmän mielessä, mutta muita vaihtoehtoja on ollut enemmän. Olen myös löytänyt itseni miettimästä, että onkohan se bilsa sittenkään mun juttu. Tai kyllä se on, mutta opiskelu yliopistossa on aika teoriapainoitteista - joskin kyseinen luonnontiede varmaan sieltä kokeellisemmasta päästä. Olen oikeastaan aina ollut kuitenkin hitusen enemmän käsillä tekijä kuin teoreettinen. Opin paremmin itse tehden kuin lukien.

Niinpä biologian rinnalla on vilahdellut erilaisia ammatteja: muotoilija, graafinen suunnittelija, valokuvaaja, korumuotoilija...


Mutta tiedättekö mitä? Minusta alkaa tuntua, että olen löytänyt sen jutun.

Tasapainoillessani biologian ja käsityöalojen välillä kirjoitin ihan konkreettisesti paperille molemmista kaikki mieleen tulevat plussat ja miinukset. Tämä auttoi paljon, sillä sen avulla sai jäsenneltyä päässä pyöriviä ajatuksia.

Paitsi että itse alan olisi hyvä olla mielekästä, myös ilmapiiri, muut ihmiset, ympäristö on tärkeää. Tätä en tullut itse ajatelleeksi, ennenkuin tuli erään tutun kanssa puheeksi. Ja niinhän se on, varsin tärkeä asia vieläpä! Jos ympärillä ei ole ns. samalla aaltopituudella olevia tyyppejä ja ilmapiiri on ikävä, alkaa koko homma käydä melko nopeasti kenen tahansa jaksamisen päälle.


Kävin vuosi sitten Helsingin yliopiston biotieteiden laitoksella tutustumassa ja tapasin myös opiskelijoita. He olivat mahtavia tyyppejä ja koko paikka oli niin siisti! Tuli vahva fiilis, tänne mä haluan.

Eli eli, taitaa se biologia olla pääkohde tänäkin vuonna. :) Joku varmaan miettii, että onko sen päätöksen teko nyt niin tärkeää. Kyllä on! Minulle ainakin on helpompaa opiskella pääsykokeisiin, kun on yksi ja tietty selkeä päämäärää. En aio opiskella sillä tavoitteella, että "katsotaan miten menee". Ei. Yritän kuvitella itseni jo paikassa opiskelemassa. Uskon, että pystyn saamaan haluamani. Töitähän se toki vaatii, mutta tänä keväänä on huomattavasti enemmän energiaa kuin vuosi sitten. Ja tavoite kirkkaana mielessä. Minä pystyn siihen.

Aion kyllä hakea vielä pariin muuhunkin paikkaan, ihan vaan varalle. Näillä näkymin niitä muita voisi ehkä olla graafinen suunnittelu, muotoilu ja koodaus. No ehkä ei ihan kaikkia, pitää katsoa kuinka moneen jaksaa hakea. :D


Yleisesti meikäläisellä on siis hyvä fiilis ja luottamus tulevaan kevääseen ja sen opiskelu-urakkaan. Ja vaikka lopulta ala osoittautuisikin vääräksi, en aio pohtia sitä nyt. Tällä hetkellä biologia on paras vaihtoehto, enkä aio murehtia tulevaa, kun ei se kuitenkaan mitään hyödytä. Näillä mennään.

Lopuksi paljon tsemppiä kaikille muille jatko-opintoja miettiville! :) Ehkä paras neuvo mitä voin antaa, on ensin miettiä mitä juuri sinä itse haluat. Anna unelmien lentää, äläkä mieti ettet pysty. Kaikki on mahdollista, kun oikeasti uskoo. Toki neuvoja kannattanee muilta ottaa vastaan, mutta lopullinen päätös tulee tehdä sen mukaan, mikä tuntuu itsestä sisimmässään oikealta.

6 kommenttia:

  1. Ompa mukava kuulla että välivuosi on opettanut ja kasvattanut sinua, ihana kuulla että vihdoinkin ne ajatukset ovat selkiytymässä ! Sehän se välivuoden tarkoitus onkin :) Sinullakin varmasti tuota "päätä" riittää opiskelemaan vaikka ja mitä, mutta on todella ilo lukea että olet päätynyt juuri siihen mikä sinua itseäsi kiinnostaa, eikä mennä siitä mistä aita on matalin.

    Itselläni on edelleenkin suunnitelmat täysin auki, olen aina pitänyt opiskelusta, mutta mulla ei koskaan ole ollut sitä päämäärää niiden suhteen, eli ammatti on tullut hankittua mutta en vieläkään tiedä oliko se nyt sittenkään niin fiksua valita juuri tuo ala... Opintojen jälkeen olisi hyvä saada työpaikka heti alaltaan, mutta ainakin täällä meillä Lapissa tilanne on hieman heikko työpaikkojen suhteen joten olen ajautunut niin kauas omalta alaltani kuin vain kykenen :D Noh, onneksi olen vasta 25 -vuotias, joten kaitpa mullakin vielä on aikaa miettiä mikä musta tulee isona ;)

    Tsemppiä sinne ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Mulla oli alunperin ihan erilaiset ennakkokäsitykset välivuodesta - tämä aika onkin ollut moninverroin antoisampaa mitä olin etukäteen kuvitellut. Nyt voin allekirjoittaa täysin, että välivuosi kasvattaa ja antaa aikaa pohtia ja miettiä tulevaa. Nyt on paljon luottavaisempi olo!

      Harmi kuulla, että valitsemasi ala ei tainnutkaaan olla hyvä valinta. Tosin tuntuu siltä, että vähän kaikkialla on heikko työllisyystilanne. Hiukan itseäkin jännittää mitä se tulee olemaan oman valmistumisen jälkeen, mutta ehkä mietin sitä sitten kun sen aika on. Mutta toisaalta sanotaan, ettei opiskelu ole koskaan pahitteeksi, mikä lienee ihan totta. :) Ja kuten sanoit, eiköhän tässä ole vielä aikaa pohtia asiaa uudelleen. :)

      Poista
  2. Hienoa, että välivuosi on tuottanut näin paljon hyviä ajatuksia sinulle. Selkeä tavoite helpottaa keskittymistä ja antaa "draivia" :) Tuntuu hyvältä lukea pohdintojasi, hymy nousee väkisinkin tällaisen vanhemman kanssakulkijan huulille - miten erilainen oma elämä olisikaan ollut, jos olisin aikoinaan samalla tavalla rohjennut ottaa aikalisän ja miettiä tarkoin toiveitani.

    Sinulle kaikkea hyvää ja menestystä, tulet varmasti viihtymään biotieteiden parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmisusi ihanasta kommentista! Jos voi sanoa, niin olen oikeastaan hiukan ylpeäkin itsestäni, että uskalsin ottaa tämän välivuoden itseäni varten. Kaiken lisäksi päätös oli selvästi oikea, sillä sain mietittyä asioita järjestykseen ja hengähdettyä pitkän opsikelurupeaman jälkeen. Jäänkin innolla odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kiitos kannustuksesta!

      Poista
  3. Hyvä, että ajatukset ovat välivuoden aikana selkiytyneet! En tiedä kommentoinko ja kerroinko joskus aiemmin omasta yhden vuoden "haahuilustani" ammattikorkeassa... vuoden jälkeen vaihdoin alaa kun tajusin etten tosiaankaan halua sosiaali - ja terveysalalle, ja siirryin yliopistoon opiskelemaan kieliä! Jälkeenpäin ajateltuna tuo välivuosi olisi ollut minullekin parempi vaihtoehto, menetin ihan turhaan opintotukikuukausia ja nyt sitten pitäisi kiriä opiskelujen tahtia etten nälkäisenä joudu viimeistä vuotta opiskelemaan! Yliopistoon siirtymistä en ole katunut, ja nyt aloittelen aineenopettajan opintoja. Jos biologia muuttuu liian teoreettiseksi niin sitten vain haet opettajan opintoihin ja pääset taatusti käytännönläheiseen työhön! :) Tsemppiä pääsykokeisiin lukemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Miina! Taisit tosiaan joskus kertoilla omista kokemuksistasi, mutta kertaus ei haittaa. :) Ikävä kuulla, että ensimmäinen ala ei ollutkaan "se juttu", mutta toisaalta hyvä, että tiedostit asian ja vaihdoit enemmän kiinnostavaan alaan. Kiva siis kuulla että olet viihtynyt yliopistossa!

      Voisin itsekin kuvitella, että välivuosi olisi hyödyllinen aika monelle. Välivuodella vaan tuntuu olevan jotenkin negatiivinen kaiku, jonka itsekin allekirjoitan. Mutta turhaan, sillä ainakin omalla kohdallani tämä aika on ollut enemmän kuin hyödyksi, mikä varmaan onkin jo tullut selväksi.

      Kiitos vinkistä, täytyypä laittaa muistiin. :) Ja kiitos tsempeistä!

      Poista

Kiitos ja kumarrus kommentista!