Hieman erilainen uuden vuoden alku

Kanyylin jälkeen hivenen turvonnut tassu. (kuvan otti veli)

Varoitus, skippaa seuraava postaus jos et pidä "sairaalatarinoista" tai tikkien näkemisestä.

Meillä vietettiin uuden vuoden päivää päinvastaisissa tunnelmissa kuin yleensä. :/ Toinen kissamme Leevi oli koko edellisen viikon oireillut; ruoka ei pysynyt sisällä ja kisu oli kovin apaattinen. Samoja oireita on ennenkin ollut ja ne on menneet ohi eläinlääkärikäynnin (pelottelun) jälkeen antibiooteilla ja parafiiniöljyllä. Näin on käynyt kolme kertaa aiemmin ja luultavasti syynä on aina ollut nielty vierasesine.

Nyt oireilua jatkui perjantaisen lekurikäynnin jälkeenkin, joten otimme sunnuntaina yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin naapurikaupungissa. Saatiin ohjeistukseksi kiikuttaa Leevi heti sinne tutkimuksiin ja tarkkailuun ja sanottiin että menee luultavasti kaksi päivää ennenkuin saadaan takaisin. Sinne jäi kisu ja tuli tilalle huolestunut ja ahdistava tunne kun itse ei mitään voi asialle tehdä. Oikeastaan lamaannuin koko sunnuntaiksi ja maanantaiksi, enkä pystynyt tekemään mitään järkevää; ajatukseni vain haahuilivat ja pyörivät Leevissä sekä toivoin sormet ristissä parasta. Lassikin oli kotona hämillään kun velipoika ei ollutkaan enää tappelukaverina.

Myöhemmin samana sunnuntai-iltana saatiin lääkäriltä soitto, Leevi on leikattu ja on tarkkailussa. Ohutsuoli oli lopettanut peristalttisen liikkeen ja menossa kuolioon, eli vakavampi tapaus oli kyseessä - vieläkin puistattaa kun ajattelenkin asiaa. Syynä oli ilmeisesti se, että jotain tai jokin oli mennyt läpi, mutta kukaan ei tiedä mikä tahi mitä. Mutta kiitos ammattitaitoisten lääkärin ja hoitajien, suoli saatiin jälleen toimimaan normaalisti!

Postauksen toipilas kellii tyytyväisenä allekirjoittaneen sängyllä välittämättä koetuista vastoinkäymisistä. :)

Samana iltana Leevi olikin kuulemma syönyt ja suureksi ilokseni jo seuraavana päivänä saatiin kotiuttaa pirteä kisu (verrattuna siis edellisviikon vireystilaan). :) Leevi oli hyvässä kunnossa, mitä nyt oli hieman laihtunut ja rähjääntyneen näköinen, sekä toinen tassu turvonnut hervottoman kokoiseksi kanyylin takia, ks ylin kuva. :D

Jotenkin on hankala käsittää, miksi sitä ei arkena täysin ymmärrä miten tärkeitä lemmikit ovatkaan - ennenkuin tapahtuu jotain, mikä saa ajattelemaan. Itse en ole ennen yhtä suurta huolta kissoistamme varmaan tuntenutkaan. Nyt helpotus on suuri kun Leevi on täysin normaali, jos ei siis lasketa tuota ajeltua vatsan aluetta ja tikattua haavaa. :) Antiobioottia vedellään pari kertaa päivässä ja särkylääkettäkin menee. Ainakin toistaiseksi siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja suuri kiitos & kunnioitus eläinlääkäreille ja -hoitajille heidän työstään!

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Tulin pikaisesti heittämään Uuden Vuoden toivotukset tännekin ja jatkan sitten illan viettoa perheen kanssa. :)

Innostuttiin hetki sitten rakettien kuvaamisen ohessa leikkimään hiukan taskulampulla ja pitkillä valotusajoilla. Kuvassa veljen kuvaama ja minun tekemä hieno valotaideteos. :D Jos tuosta nyt edes selvää saa, siinä siis lukee "2012".  ;)

Tosin aina ei voi onnistua ekalla kerralla; niminim. "kirjoitin" ensin 2021... :D

Luottotuote: Tangle Teezer

Hämmästyin kun tämä mötikkä kuoriutui lahjapaketista; nähtävästi veli olikin kuunnellut jorinoitani vaikka vaikutti silloin välinpitämättömältä. Kyllä se osaa aina yllättää.:D

Eli kyseessä on Tangle Teezer -niminen hiusharja. Luettuani netistä ylistäviä arvosteluja tämä omituisen näköinen tuote alkoi kiinnostaa, mutta olin silti hiukan skeptinen. Halusin kokeilla harjaa itse, muten raaskinut muuten vain ostaa. Ilo olikin suuri kun sain tämän lahjaksi. :)

Heti ensimmäisillä harjanvedoilla kaikki epäluulot mötikkää kohtaan haihtuivat kuin savuna ilmaan - tämähän on ihan loistava! Harja istuu näppärästi käteen, vaikkei ehkä ensisilmäyksellä uskoisi. Hiukset ovat ihanan selvät ja sileät, eikä takuista ole tietoakaan. Ja se takkujen selvittäminen ei satu, eivätkä hiukset katkeile. Parhautta.

Oma tukkani on käsittelemätön luonnonkihara. En oikeastaan tykkää harjata hiuksiani ollenkaan kun ensinnäkin kiharat/laineet hiuksissani "leviävät" ja muuttuvat ihmeen pörröisiksi harjatessa, sekä toiseksi harjat ikävästi repivät ja katkovat hiuksia. Mutta ei enää tämän jälkeen, sillä nykyään hiukset tuntuvat ihanan sileiltä ja selvitetyiltä olematta mitenkään sähköiset tai pörröiset. Vanhoista harjoista voisikin nyt luopua kun niille tuskin on enää käyttöä...

Perheen miesväkikin tykkää tästä. :D Varsinkin veljeni, jolta tämän sain, sillä hällä on myös luonnonlaineet.

Hups, nyt taisi alkaa kuulostaa ihan mainospuheelta. Mutta niin innoissani tästä olen! Eikä varmaan tarvitsisi ääneen sanoa, mutta suosittelen lämpimästi. Lisää kokemuksia voi lukea vaikka mainiosta Ostolakossa -blogista.

Onko joku muu kokeillut tätä harjaa? :)

Vanhoja pelejä

Kuten viime joulun jälkeen, myös tänä vuonna innostuin joulun välipäivinä wanhoista tietokonepeleistä, joita joskus ihan pienenä tuli pelattua. :) Toki tykkään pelata perheen kanssa lautapelejä, mutta aina välillä iskee innostus tietsikka- ja pleikkaripeleihin. Mieleni olisi tehnyt pelata ala-asteen suosikkipeliä Tallityttöjä ja Leijonakuningasta, mutta ne eivät toimi ilman vanhempaa winukkaa.

Sen sijaan ihanat veljeni asensivat koneelleni Dosbox -ohjelman ja läjän huonolla hyvällä grafiikalla ja ärsyttävällä viihdyttävällä musiikilla varustettuja pelejä. :D

Suosikiksi nousi vanha kunnon Kirby (ylemmässä kuvassa). Ikää pelillä lienee saman verran kuin itselläni, mitä alkuteksteistä olen huomannut. Kaikenkaikkiaan viihdyttävä peli ja olen koukussa. :D Tosin musiikit hiljennän kun en jaksa kuunnella niitä.

Toinen mitä jaksoin vähän pidempään kokeilla, oli Super Mario. Heti alusta asti iski hillitön naurukohtaus musiikkeja, grafiikoita.. no, kaikkea kohtaan. :D Ei kuitenkaan voittanut Kirbyä, josta ennenkin olen ihan oikeasti tykännyt. Sitäpaitsi Mariossa kaikki elämät menetettyään ei voi enää jatkaa vaan täytyy aloittaa ihan alusta, toisin kuin Kirbyssä siis. :)

Onko joku muu pelannut vanhempia pelejä? Löytyykö joku suosikki tai mitä voit suositella?

Suklaata ja räsymattoja

Meillä joulu sujui kivasti ja oli mukavaa olla koko poppoo koossa. Toinen veli tosin joutui jo eilen lähtemään Helsinkiä kohti ja tänään sieltä takaisin Saksaan. Mutta oli tosiaan ihanaa vain rentoutua, olla ja viettää aikaa. :) Pelasimme myös lautapelejä ja katsoimme pari lahjaksi tullutta dvd:tä. Ja suklaata tietysti mussutettiin, glögiä nautiskeltiin ja pipareita rouskuteltiin. Enpä enempää olisi joululta toivonut. :) (Paitsi sitä lunta)

Lahjoja kuitenkin ilmestyi kuusen alle enemmän mitä olin odottanut. Tykkäsin saamistani lahjoista ja mikä parasta, myös muut tuntuivat pitävän kimpassa tai itse hankkimistani lahjoista. Räpsin muutamia kuvia saamistani lahjoista kun kerrankin oli tarpeeksi valoa auringonpaisteen ansiosta.

Marimekon Räsymatto- ja Siirtolapuutarhasarjaa. <3 Aivan ihania, tykkään hurjasti!

Peräti kaksi puista suomalaisvalmisteista leikkuulautaa ja bambuinen keittiöveitsi. Tuo veitsi muuten teroitetaan hiekkapaperilla. :D

Läjä luomusuklaata. Osa ehtikin jo kadota parempiin suihin, nam!

Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi -kirja (ekojen sivujen jälkeen vaikuttaa mielenkiintoiselta) ja suosikkiartistini Michael Bublén joululevy (parhautta!).

Ihan puun takaa tuli tietsikan näyttö. Nyt kelpaa käsitellä kuvia ja leikkiä Illustratorilla. :) 

Kuvassa siis edessä rakas, viitisen vuotta vanha mäkkini ja takana uusi näyttö. Molemmissa sama (itse ottamani) taustakuva, kamera vaan ylivalotti epäselväksi taaimmaisen.

Sekä uusi laskin mitä luultavimmin ylppäreitä (ja meneillään olevaa viimeistä matikan kurssia) ajatellen. :)

Miten teidän joulunne sujui?

Hyvää joulua!

Toivottelen kaikille blogini lukijoille ja vierailijoille hyvää ja rauhallista Joulua tämän postauksen myötä! :)


Kortin teimme kuten viime vuonna, myös tänä vuonna yhdessä toisen veljeni kanssa. :) Veli otti kuvan, minä huolehdin kortin ulkoasun alusta loppuun Illustratorilla. Niin, ja väkersin myös nuo kravatit. :) Kravatteja pidimme kisuilla kaulassa vain sen ajan mitä täytyi kuvan ottamiseen pitää, kun eivät erityisemmin niistä tykänneet.

Leevin kravatti on tuossa kuvassa pinkki, vaikka oikeasti saman punainen kuin Lassin kraka. Lisäksi pojilla on hiukan tuimat ilmeet kun herkkuun pitää keskittyä niin kovin. :D

Lassilla on kieli ulkona ja sormet kuvassa.

Tuli muuten taas huomattua, ettei ole kovin helppoa kuvata lemmikkiä, kuten ehkä näistä kuvista voi päätellä. :D Huomion kiinnittämiseen ja mielenkiinnon ylläpitämiseen käytimme kinkkua.

Välillä kärsivällisyys loppuu kun herkkuja ei tipu tarpeeksi usein. :)

Muuten hyvä, mutta Lassilla kieli ulkona.

Ja nyt taas Leevillä ja Lassin kraka hiukan vinossa. :D

It's beginning to look a lot like christmas

Viettelen tässä mukavaa aaton aattoa kuunnellen otsikon mukaista biisiä. :) Aivan ihanan leppoisa ja hyvän tuulen kappale! Toivottavasti huomenna lahjapaketista kuoriutuukin ko. artistin koko joululevy... :)

Mutta mutta, sainpa pitkästä aikaa inspiraation koruun ja mukavan flown. Inspis syntyi kun sytyttelin tässä illalla tuikkuja ja kynttilöitä tunnelmaa tuomaan. Pyörittelin käsissäni jo loppuun palaneita tuikkuja ja sain idean. Siispä tuumasta toimeen, lopputulos näkyy näissä (kököissä keinovaloisissa) kuvissa. :)

Leikkelin metalliset tuikkukipot auki ja leikkasin lehden muotoisia kappaleita. Naputtelin metallilehtiin reijät naulan avulla ja kiinnitin läpyskät vanhasta korusta purettuun ketjuun. Lopputulos on mielestäni ihan kiva ja kevyt. :) Tuikkukippojen hyödyntäminen ei kuitenkaan alun perin ole oma ideani, vaan muistin jonkun muunkin tehneen Helmetti -foorumilla koruja/koristeita tästä materiaalista.

Nyt voisikin siirtyä nauttimaan vielä lisää tästä jouluisesta fiiliksestä, jota ei pariin vuoteen ole itselläni ollut. Vesisade pilaa hieman tunnelmaa, mutta yritän olla huomiomatta ja kuuntelen Bublén muitakin joulubiisejä tuubista. Mukavaa aaton aaton iltaa kaikille!

16.12.2011

Löytyi tämmöiset kuvat eräästä postausluonnoksesta. Rakastan tuota sumua! Mutta eipä ole yhtään jouluiset kuvat, ei sitten ollenkaan... Mutta jos ulos vilkaisee niin eipä paljoa valkoisemmalta näytä. Sitä lunta odotellessa.

Sähköttä

Heh, löysin tämmöisen tekstinpätkän, jonka kirjoitin joku aika sitten kun täälläpäin myrskysi enemmänkin (eipä tainnut olla muutenkaan erityisen iloinen mieli :D). Ei tämä ihmeellinen ole, ajatusten virtaa lähinnä, mutta julkaistaanpa nyt muuten vaan... :) Kuvituksena pari joku ilta räpsimiäni kuvia kynttilöistä.

...
On jännä, miten riippuvainen nykyajan ihminen onkaan sähköstä. Olen nyt ollut sähköttä vartin, ja huomaan sen vaikuttavan miltei kaikkeen. Ei ole valoa tehdä oikein mitään. Ei voi surffata netissä. Ei voi katsella tv:tä. Ei voi avata edes jääkaappia ettei se lämpene.

Kynttilän valossa istun huoneessani ja ihmettelen. En pidä pimeästä. Hiukan oikeastaan pelottaakin. Onneksi läppärissä riittää akkua vielä hetkeksi ja sen näyttö valaisee hiukan.

Ulkona sataa ja on kovin harmaata ja pimeää. Aurinkokin nousee kunnolla vasta tunnin kuluttua. Mitä teen siihen asti? Joudun muutenkin olemaan kotona kello 11 asti. Kokeisiin pitäisi lukea, mutta pää vain tulee kipeäksi huonossa valossa. Vali vali vali. Niinpä. Minäkin olen riippuvainen sähköstä, ja se oikeastaan nolottaa myöntää.

Sähkökatkos on tosi jännä, nopeasti rajoittava tekijä. On vaikea hyväksyä asiaa, että minuutti sitten netti toimi, mutta nyt ei.

Tässä alkaa ymmärtää suurempien luonnonmullistuksien uhreja, vaikka tämä tuskin onkaan mitään siihen verrattavaa.
---

Ja kyseinen katkos kesti loppujen lopuksi vain 45 minuuttia. :D

Helminauha

Tänään juhlittiin mummuni syntymäpäiviä, kun hän täyttää huomenna 80 vuotta. :)

Tarkoitukseni oli solmia lahjaksi makeanvedenhelmistä helmisilkkiin kaulanauha, mutta idea kaatui koska 1) muistin asian nolosti vasta eilen, 2) en löytänyt mistään, siis mistään french wirea (jota siis kuitenkin tiedän omistavani). Helmet olin onneksi hankkinut jo aiemmin kesällä. Tosin huomasin vasta eilen illalla että ne ovat hivenen mauven värisiä, eivätkä puhtaan valkoisia. Mutta tätä tuskin nopealla silmäyksellä erityisemmin laittaa merkille...?

Päädyin kaiken muun kiireen keskellä pujottamaan helmet tylsästi ihan vain Accu-flex -vaijeriin. Väleihin laitoin kirkkaita siemenhelmiä etteivät helmet hankaa toisiaan ja että koru laskeutuu kaulalla kauniimmin. Päättelyosat ja lukko ovat sterling hopeaa. Tosin lukon taidan vaihtaa vielä joskus, kun tuo salpalukko oli ainoa hopeinen lukko mitä löysin. :D Se voi olla hiukan hankala käytössä jos ei ole tottunut ennen sellaista käyttämään.

Hyvinhyvin simppeli koru, mutta onneksi mummu helmien ja pitempien korujen ystävänä piti tästä. :) Ai niin, ja kuvista kiitokset veljelle kun en itse ehtinyt ottamaan.