Tappelupukarit - takaisin lähtöruudussa

(Aiemmat osa: tässä, tässä, tässä sekä viimeisin tässä)

Otsikko sen jo kertoikin, luvassa ei ole hyviä uutisia. :(

Tappelupukarien The end -postauksessa kerroin, että Leevi saatiin koeajalle uuteen kotiin. Vaikka olin tästä iloinen, en vielä huokaissut helpotuksesta - kysehän oli nimenomaan koeajasta. Ja nyt tulikin takapakkia: Leevi tuotiin tänään takaisin meille. Se oli taas sairastunut, jollaista sillä tulee aina silloin tällöin; se on noin viikon ajan nuutunut, ei juurikaan syö, puklailee joka päivä. Kuitenkin se on aina tästä ajallaan toipunut, viimeistään lääkärireissun jälkeen (pelottamana?). Paitsi tosiaan kerran kun se piti leikata. Mutta muuten ihan tokeentunut ajallaan.

Nyt Leevi siis oli taas tullut kipeäksi uudessa kodissa ja syönyt viherkasvejakin. Uudet omistajat eivät sitä halunneet enää pitää, joten kiikkuttivat kissan takaisin. Ihan ymmärrettävää kyllä.

Leevi on siis taas täällä, eikä Lassi ole tykännyt yhtään, se on kokoajan varuillaan, häntä vähän väliä pörhöllä. Pidämmekin niitä taas eri huoneissa. Se on todella kurjaa, niin meidän kuin kissojen kannalta. Minä ja isä kun ollaan sitäpaitsi päivät töissä, niin pojat joutuvat olemaan yksin eri huoneisiin teljettyinä.

Vaikka tuntuukin pahalta myöntää, oli oikeasti mukavaa kun oli vain yksi kissa. Ei oven raapimista, ei tappeluja, ei monkumista. Ei eri huoneiden kanssa pelaamista. Vain suht rauhallista ja kunnon yöunia.

Nyt on kyllä keinot vähissä, olemme kaikki ihan stressaantuneita tilanteesta. Kuka nyt tuommoisen puklailevan ja viherkasveja syövän kissan haluaisi? Miten nopeasti se edes saataisiin johonkin? Ex-uudesta kodista ehdotettiin jo nukutusta, joka tuntuu tosi karulta vaihtoehdolta... Joku maatila voisi olla hyvä sijoituspaikka, jossa kisu voisi syödä vihreää sydämensä kyllyydestä (ja puklata ulos) sekä kirmata vapaana ulkona. En silti tiedä miten tähän asti sisäkissana elänyt kisu siihen sopeutuisi..

Huokaus, perästä taas kuuluu mitä teemme. Toki saa ehdotellakin jotain!