Minne mennä lukion jälkeen?
Tämä kysymys on vatvonut mielessäni aina välillä jo varmaan vuoden ajan.. Ja nyt kesälomalla se mietityttää ja ahdistaa vielä enemmän. (Tiedän, tiedän, kesälomalla ei saisi miettiä koulu- ja opiskeluasioita, mutta en voi tälle mitään.)
Ahdistuksen laukaisi ensimmäinen kesätyöpaikkani, jossa olen nyt käynyt kaksi viikkoa. Töissä käydessä aloin pohtia että joskus tulevaisuudessa minunkin täytyy käydä töissä ja ansaita elantoni. Pelottavaa.
Kuten melko monet minut tuntevat tietävät, haaveenani on ollut kultasepän koulutus ja ammatti (Lahden muotoiluinstituutissa) jo jonkun aikaa. Olen kuitenkin alkanut pohtia kyseistä ammattia. Onhan se tietysti mahtavaa, jos osaa tehdä taidokkaita koruja, mutta onko se enää niin mukavaa kun hommasta tulee pakko? Tarkoitan, että nyt nautin korujen tekemisestä silloin kun iskee inspiraatio (joka ei välttämättä tule kovin usein...). Kun alan opiskella itse alaa, minun täytyy saada inspiraatio väkisin, ellei se tule vapaaehtoisesti. Ts. pakon alla ideoinnista ja työskentelystä en siis juurikaan pidä.
Ala ei ole myöskään kovin hyvin palkattu - tämä vaikeuttaa hommaa entisestään. Tietysti voisin perustaa oman yrityksen, mutta siinäkin on riskinsä. En tiedä elättäisinkö sillä itseni, ja jaksaisinko sen pyörittämistä.
Olen toisaalta kiinnostunut valokuvauksesta aina vain enemmän, mutta en usko että saisin siitä itselleni ammatin ja vielä elättäisin itseni.. Joskin se olisi huikean hienoa, mutta tuskin onnistuisi.
Mutta minua kiinnostaa myös biologia ja kemia. Jommastakummasta voisin leipoa itselleni ammatin, jolloin palkka olisi ihan hyvä ja taattu, ja silloin olisi varaa ostaa hienompiakin koruvärkkejä, eli jatkaa korujen tekemistä harrastuksena. Tai vaikka perustaa pienen sivutoimisen yrityksen, jossa myisin tekeleitäni. Tosin en taaskaan tiedä jaksaisinko jatkaa opiskelua vielä niin kauan että valmistun. Nytkin jo välillä nyppii ainainen opiskelu...
Tietty kultasepäksikin opiskellessa täytyy opiskella, mutta se on käsittääkseni enemmänkin konkreettista, käsillä tekemistä, kuin kirjojen pänttäämistä.
Eli yksinkertaistettuna kliseisesti: seuraanko sydäntäni vai järkeäni?
Onneksi on vielä vuosi aikaa miettiä.
En osaa antaa sen fiksumpia neuvoja, mutta kerronpa hiukan omasta tilanteestani - olen rakastanut neulomista koko ikäni ja tehnyt vaikka mitä, itselle, tutuille, pienestä maksusta ja ilmankin lahjaksi. Viimeisen parin vuoden ajan olen ajoittain tehnyt ihan oikeita maksettuja neuleita käsityökauppaan ja voin sanoa, että ei ole ollut enää yhtään kivaa. Jos et ole rahallisesti niin hyvässä tilanteessa, että voit harrastaa töitä, niin en kyllä suosittele, että rakkaasta harrastuksesta tekee itselleen ammatin, varsinkin jos sillä on tarkoitus elää.
VastaaPoistaMenin suoraan lukiosta korkeakouluun ja väänsin 10 vuodessa tutkinnon valmiiksi hampaat irveessä. Alalla en aio tehdä töitä päivääkään. Tällä hetkellä haen DI:n paperit kourassa siivoustöitä, koska asun vieraassa maassa enkä osaa kieltä niin hyvin, että viitsisin hakea enemmän asiakaslähtöisiin töihin. Jos voisin tehdä valintani uudestaan, hankkisin ensin varman ammatin (AMK), tekisin töitä ja viisastuisin pari vuotta ja sitten vasta miettisin, mitä haluan isona tehdä. Nykyään ihmisen työikä on kuitenkin montakymmentä vuotta.
T. kohta kolmenkympin kriisiin törmäävä työtön DI Norjasta.
Itselläni oli sama ongelma tuossa iässä ja löysin sitten itseni kauppiksesta. Siellä kolme vuotta aikaa kulutin, olen ollut toimistotöissä, täytyy sanoa, että jos on jokin päivätyö, niin sitten on vapaa-aikaa enemmän omille harrastuksilleen. En halunnut valita mitään ammattia itselleni, jossa olisin koko ajan kytkettynä töihin.
VastaaPoistaTietenkin hyvä työ ja paras mahollinen palkka on houkuttava, mutta se tuo enemmän vastuuta ja sitten ei olisi aikaa harrastuksille saatikka perheelle. Sen takia hieman oudoksuttaa, koska olen paras ehdokas seuraavaksi kansliapäälliköksi, enkä tiedä haluanko sitä työtä juuri työmäärän vuoksi.
Mutta olemme ihmiset erilaisia, mutta harrastuksia ja ammattia ei aina kannata yhdistää, siitä olen Nuntin kanssa samaa mieltä!
ONNEA päätöksen tekoon ja HYVÄÄ JUHANNUSTA! <3
Minäkin muistan olleeni ajatusteni kanssa samanlaisessa tilanteessa.... itkin äidilleni: "Mistä hitosta minä tiedän mitä haluan tehdä lopun elämääni?"
VastaaPoistaVaikka joskus aikaisemmin ihastelinkin sinun kultasepän ammatti-haaveita,on ajatukseni hieman ehkä muuttuneet... muuttuneet vain siksi kun olen seurannut blogiasi ja huomannut sinun jo omaavan hyvät taidot ihan ilman koulutustakin!!!
Minäkin ehkä sinuna säästäisin harrastuksen harrastuksena... aina voit perustaa sen toiminimen, perustaa pikku putiikin ja myydä tuotteitasi oman työsi lisänä.
Muista nauttia kesästä, hyvää jussia myös minulta!!!
Hei! Vanha tätikin vastaa.
VastaaPoistaOnneksi sun ei tarvikaan vielä tietää varmaksi. Kivahan se olisi, jos suunnitelmat olisivat selviää ja uraputki häämöttäisi edessä. Mutta ei sen tarvitse mennä niin. Voit opiskella ensin toista, vaikka sen tavallisen ammatin ja sen jälkeen, jos vielä kiinnostaa ja tuntuu tarpeelliselle, sen kädentaitojen ammatin. Tai toisin päin.
Minultakin on monesti kysytty, aionko vaihtaa alaa, tai lähteä opiskelemaan, mutta oikeastaan olen hirmu tyytyväinen tilanteeseen näin. Mulla on se tavallinen leipätyö, josta tulee raha leipään, taloon, perheeseen ja harrastuksiinkin ja sitten on se harrastus, jota saa toteuttaa sen verran kuin itsestä hyvälle tuntuu. Sen kurjan työpäivän päätteeksi saa tehdä jotain mukavaa, ja rentoutua hopean ja helmien parissa. Tai vääntää vaikka vain yhdet korvikset kuukaudessa, jos ei huvita enempää.
Joku toinen voi olla toista mieltä. Ehkä se, että mun oikea työ on sellaista mistä tykkään ja koen olevani siinä paljon parempi kuin koruilussa ja se tuo mulle onnistumisen tunteita ja työyhteisöni on hyvä, tekee sen, etten edes alan vaihtoa ole harkinnut.
Päätätpä niin tai näin, niin se ei ole kuitenkaan pakko ole olla se lopullinen, vaan vielä voi myöhemmin vaihtaa.
Iloista juhannusta!
Toinenkin "täti" vastailee. :) Onneksi sinulla on vielä vuosi aikaa miettiä, vuodessa ehtii mieli muuttua moneen kertaan. Näin kohta 2v yrittäjyyttä opetelleena sanon että ei ole ihan helppoa taivalta. :)Varsinkaan käsityö alan yrittäjyys.
VastaaPoistaItselläni tähän valintaan pääsy kesti aika kauan ja matkalla on ehtinyt kokeilemaan monenlaista. Käsityöammattiin opiskelin vasta lapset saatuani ja nyt olen sitä mieltä että tämä on minun juttuni juuri nyt. Voi olla että muutaman vuoden päästä olenkin jotain muuta mieltä...;) Se tänäpäivänä on hienoa että voit opiskella vielä vaikka eläkeiässäkin! Itse opiskelin aikoinaan ammattiin jonka luulin olevan kutsumusammattini. Valmistuin pahimpaan lama-aikaan ja työt olivat vähissä, sijaisuuksia ja lyhyitä työpätkiä tehdessäni elämä kuljetti eri suuntaan kuin oli suunnitelmat ja entinen ammattini alkoi tuntua rasitteelta. Huomasin etten halua sitä työtä tehdä loppuikääni. Lasten saannin ja hoitovapaiden jälkeen olin kypsä opiskelemaan uuden ammatin, sen saneli osaltaan terveys ja osaltaan uuden oppimisen halu.
Harvoin elämässä menee ihan niin kuin on alunperin suunnitellut.
Ihan hyvä juttu voisi olla se että opiskelee itselleen kiinnostavan ammatin jossa töitä riittää ja saa hyvän toimeentulon. Työn ohessa voi kokeilla siipiään itseään kiinnostavissa haasteissa. Tiedän itse millaista oli kun olisi töihin halunnut ja töitä tarvinnut mutta niitä ei vain ollut eikä tullut. Lyhyet pätkätyöt ja työttömyys aina välillä ei ole herkkua vaan välillä todella nöyryyttävää. Se ei ollut helppoa aikaa ja paineita tuli joka puolelta.
Vaikka toimeentuloni yrittäjänä on osaltaan nykytilanteessa samaa luokkaa niin koen olevani paljon onnellisempi ja ylpeämpi itsestäni kuin silloin.
Kukaanhan ei voi sinulle sanoa että tee näin vaan voimme antaa eri näkökulmia ja sinä itse teet sen päätöksen. Ja teet varmasti juuri sinulle sen oikean ja sopivimman päätöksen.
Ja mikä parasta sen päätöksen ei tarvitse olla lopullinen, opiskella voit aina uudestaan uutta! Sitä olen tässä koettanut "pikkasen" rönsyilevästi ilmaista. Lopputulos ei olekaan tärkeintä vaan matkanteko ja reittejä on paljon eikä mikään ole välttämättä se väärä. :)
Tämä ei kyllä varmaan auttanut yhtään... Toivottavasti en sekoittanut sinua ihan kokonaan. :D
Taiteilijan sielu on levoton :) Mutta teetpä niin tai näin, edessä on vielä kymmeniä vuosia tehdä asioita toisinkin päin :D
VastaaPoistaTämä on kyllä hankalaa. Itsekin alotan tuossa syksyllä abivuotta eikä ainakaan toistaseks mitään tietoa minne hakea. Se on justiinsa niin "toisaalta... toisaalta", että menee pakostakin pää pyörälle. Olis ehkä helpompaa, jos olisi selkeästi hyvä jossain yhdessä asiassa ja myös kiinnostunut vain siitä yhdestä asiasta... Mutta kyllähän aika monet vielä tässä vaiheessa miettivät tätä asiaa, ja ainakin omien havaintojeni mukaan usein niilläkin, jotka esim. lukion alussa on täysin varmoja urasuunnitelmistaan, tulee vielä ne suunnitelmat muuttumaan.
VastaaPoistaOlet kyllä tosi taitava valokuvaaja!
Hei
VastaaPoistaTeet upeita koruja! Näin päälle nelikymppisenä lohduttaisin sinua sanomalla, että uravalintasi tuskin on lopullinen. Itselukion jälkeen opiskelin työntekijätason ammattiin, joka silloin kiinnosti minua todella paljon. Teinkin sitä työtä 20 vuotta. Kuitenkin jossain vaiheessa tajusin, ettei palkkani kehity, eikä työkään enää antanut minulle mitään uutta. Opiskelin työni ohella korkeakoulututkinnon ja olen nyt vaativassa asiantuntijatehtävässä, jossa kuitenkin on itselle, perheelle ja harrastuksillekin aikaa. Eli ei mikään ole vielä lopullista, ei minullekaan, eli hain taas yhteishaussa, jatkaakseni työn ohella opiskeluani toisen korkeakoulututkinnon parissa.
Olet aivan oikeassa kultasepän työn palkkauksesta, mutta jos se sinusta tässä vaiheessa tuntuu oikealta, niin onnea matkaan! Palkkaus ei ole kaikkein tärkein, tosin itseni ajoi uudelleen opiskelemaan myös mahdollisuus korkeampaan palkkaan mielenkiintoisten työmahdollisuuksien lisäksi.
Hyvää kesää!
Pakko vastata tähän kysymykseen itsekin :) Suosittelisin kyllä seuraamaan sydäntäsi jos tahdot olla onnellinen. Ja sinulla todellakin on aikaa vaikka ensin opiskella yksi ammatti ja jos se ei miellytä niin ehkä joku toinen. Minusta näistä uravalinnoista ei kannata ottaa niin mahdotonta stressiä itselleen, kyllä varmasti löydät oman paikkasi vielä ennemmin tai myöhemmin. Parhaimman palveluksen itsellesi teet kun tässä vaiheessa toteutat unelmiasi ja keräät erilaisia kokemuksia ettei tarvitse sitten vanhana surra. :) Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos paljon ihanista ja kannustavista kommenteista! Mahtavaa että aiheeseen otetaan näinkin paljon kantaa, tässä saa hyviä, itselleni uusia näkökulmia. On muutenkin mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia ja ajatuksia aiheesta.
VastaaPoistaVastaaminen kommentteihin on jäänyt, kun en ole halunnut miettiä tätä asiaa ollenkaan vähään aikaan. Nyt kuitenkin alkoi virallisesti loma kesätöiden loputtua ja jaksaa taas pohtia pikkuriikkisen tulevaisuuttakin.
Silti tämä valinta ja sen pelkkä ajattelukin on hirveän raskasta ja vastenmielistä. Tuntuu, että tässä päätöksessä on kiinni tulevaisuuteni, elämäni.
Vaikka en osaa yhtään sanoa kumpaan ammattiin tulen opiskelemaan, voin lohduttautua kommenteissa ilmi tulleeseen ajatukseen, että että aina voin kouluttautua ja opiskella toiseen ammattiin.
Mutta: nyt viimeaikoina olen mieltynyt yhä enemmän kierrätysmatskuista tehtyihin koruihin. Tai siis niiden tekemiseen. Siksi mietinkin, että onko maasta louhitun (ja siten ympäristöä rasittavn) jalometallien ja -kivien käsittely ja työstäminen se juttu. Siis, haluan elää mahdollisimman ekologisesti, eikä hopean ja kullan louhinta ole kovin ekoa. Paitsi tietenkin vanhojen jalometallikorujen sulattaminen on parempi vaihtoehto. Mutta... äh, en tiedä! *syvä huokaus*
Taidan jutella vielä muutaman kultaseppä-tutun, opon, veljieni ja isäni kanssa...
Kiitokset vielä tsempeistä ja toivotuksista, hyvää kesää kommentoineille! :) Kerron toki täällä blogissakin päätöksestäni, kunhan se syntyy. Onneksi on vielä aikaa.