Hieman erilainen uuden vuoden alku

Kanyylin jälkeen hivenen turvonnut tassu. (kuvan otti veli)

Varoitus, skippaa seuraava postaus jos et pidä "sairaalatarinoista" tai tikkien näkemisestä.

Meillä vietettiin uuden vuoden päivää päinvastaisissa tunnelmissa kuin yleensä. :/ Toinen kissamme Leevi oli koko edellisen viikon oireillut; ruoka ei pysynyt sisällä ja kisu oli kovin apaattinen. Samoja oireita on ennenkin ollut ja ne on menneet ohi eläinlääkärikäynnin (pelottelun) jälkeen antibiooteilla ja parafiiniöljyllä. Näin on käynyt kolme kertaa aiemmin ja luultavasti syynä on aina ollut nielty vierasesine.

Nyt oireilua jatkui perjantaisen lekurikäynnin jälkeenkin, joten otimme sunnuntaina yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin naapurikaupungissa. Saatiin ohjeistukseksi kiikuttaa Leevi heti sinne tutkimuksiin ja tarkkailuun ja sanottiin että menee luultavasti kaksi päivää ennenkuin saadaan takaisin. Sinne jäi kisu ja tuli tilalle huolestunut ja ahdistava tunne kun itse ei mitään voi asialle tehdä. Oikeastaan lamaannuin koko sunnuntaiksi ja maanantaiksi, enkä pystynyt tekemään mitään järkevää; ajatukseni vain haahuilivat ja pyörivät Leevissä sekä toivoin sormet ristissä parasta. Lassikin oli kotona hämillään kun velipoika ei ollutkaan enää tappelukaverina.

Myöhemmin samana sunnuntai-iltana saatiin lääkäriltä soitto, Leevi on leikattu ja on tarkkailussa. Ohutsuoli oli lopettanut peristalttisen liikkeen ja menossa kuolioon, eli vakavampi tapaus oli kyseessä - vieläkin puistattaa kun ajattelenkin asiaa. Syynä oli ilmeisesti se, että jotain tai jokin oli mennyt läpi, mutta kukaan ei tiedä mikä tahi mitä. Mutta kiitos ammattitaitoisten lääkärin ja hoitajien, suoli saatiin jälleen toimimaan normaalisti!

Postauksen toipilas kellii tyytyväisenä allekirjoittaneen sängyllä välittämättä koetuista vastoinkäymisistä. :)

Samana iltana Leevi olikin kuulemma syönyt ja suureksi ilokseni jo seuraavana päivänä saatiin kotiuttaa pirteä kisu (verrattuna siis edellisviikon vireystilaan). :) Leevi oli hyvässä kunnossa, mitä nyt oli hieman laihtunut ja rähjääntyneen näköinen, sekä toinen tassu turvonnut hervottoman kokoiseksi kanyylin takia, ks ylin kuva. :D

Jotenkin on hankala käsittää, miksi sitä ei arkena täysin ymmärrä miten tärkeitä lemmikit ovatkaan - ennenkuin tapahtuu jotain, mikä saa ajattelemaan. Itse en ole ennen yhtä suurta huolta kissoistamme varmaan tuntenutkaan. Nyt helpotus on suuri kun Leevi on täysin normaali, jos ei siis lasketa tuota ajeltua vatsan aluetta ja tikattua haavaa. :) Antiobioottia vedellään pari kertaa päivässä ja särkylääkettäkin menee. Ainakin toistaiseksi siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja suuri kiitos & kunnioitus eläinlääkäreille ja -hoitajille heidän työstään!