Nyt kaipailisin apua blogini lukijoilta! Niin kissanomistajat kuin muutkin voivat vastata. :) Rauhalliseen arkeemme on ilmennyt ongelma: kissojen raivoisa tappelu. Toki veljekset ovat aina tapelleet, joskus montakin kertaa päivässä. Mutta se on aina ollut selvästi leikkimielistä, vaikka joskus nyt karvatkin ovat vähän pöllynneet.
Nyt on noin kuukauden aikana parina kolmena yönä ja muutaman kerran päivällä ilmennyt toisenlaista tappelua. Huuto on hurjaa, kuin sikaa tapettaisiin. Varsin painajasmaista herätä siihen rääkymiseen, voin kertoa. Toki myös isoja karvatuppoja lähtee irti ja kisut pyörivät toistensa niskoissa ympäri taloa. Yleensä mittelö loppuu kun heräämme isän kanssa ja erotamme pojat toisistaan.
Tänään aamuna herättyäni tuota samaa tapahtui taas kaksi kertaa. Toisella kertaa minulta meni jalat suoraan sanottuna veteliksi kun pelästyin niin paljon. Ryntäsin jälleen huoneestani kun tappelun ääniä alkoi kuulua. Kissat olivat nyt niin tiiviisti toisissaan kiinni, että pelästyin saanko niitä edes erotettua! Onneksi huutoni sai huomiot kirpaantumaan hetkeksi ja kaappasin Lassin huoneeseeni oven taakse. Huh. Samassa rytinässä jumppapallokin sai kynsistä viillon ja meni puhki.
Mutta siis, onko tämmöinen oikea tappelu ihan normaalia? Onko kissoilla vaan ns. kevättä rinnassa? Mitä ratkaisuksi? Näin rajua tappelu ei siis ole ennen ollut. Tai no, taisi vuosi sitten olla myös, muttei lainkaan näin montaa kertaa. Lassi ja Leevi ovat siis leikattuja poikakissoja, pääsevät ulos joskus valjaissa ja päivittäin ulkoaitaukseen. En todellakaan haluaisi enää kertaakaan herätä siihen rääkymiseen. Hiukan myös hirvittää jättää veljeksiä keskenään tänne, ties mitä tekevät! Parketin kunnosta puhumattakaan..
Eka ajatus oli tietty se, että jos ei ole leikattu niin kiima-aikana ne alkaa tietysti riehua... Enpä sitten osaa sanoa :( En kyllä ole kissanomistajakaan, mutta kyllä niistä silti yhtä sun toista tiedän :D Oon illalla yhteydessä porukoihin niin voin eläinlääkäri-isältäni koittaa kysyä, jos se tietäisi... Toivottavasti selviää!
VastaaPoistaJuu, tottakai muutkin kuin kissanomistajat voivat vastata! :) Enkä yhtään epäile etteikö sulta tietoa löytyisi kissoista, kun kerran olet töissäkin ollut eläinlääkäriasemalla ja eläimistä muutenkin kiinnostunut. :) Just tuota kiima-aikaa itsekin mietin, että voisiko se vaikuttaa vaikka onkin leikattu.. Vai onkohan niillä vaan pahempaa riitaa (jos niin nyt voi olla). Mutta kiitos hurjasti jos voit kysyä asiaa! Koitan silti samalla itse selvitellä asiaa, jos saisin jotain tietoa netistä nyhdettyä.
VastaaPoistaJuttelin tosiaan iskän kanssa ja yritin muistaa mainita olennaiset (kollikissoja, veljekset, leikattu jne.) ja se totes, että joskus yhdessä asuvilla kissoilla on sellasia vaiheita. Ja yksi syy voi olla jostain herännyt reviirikiista. Eli olisi hyvä jos molemmilla olisi omat hiekkalaatikot ja noin poispäin, se voisi helpottaa sikälimikäli ne nyt käyttää yhteistä laatikkoa. Iskä sano, että tosi vaikea siihen on keksiä oikeen muuta selitystä...
PoistaKiitos paljon vaivannäöstäsi! :) Kyllä noilla on ennenkin ollut eriarvoisuutta, Leevi on usein syönyt Lassin ruokia ja murissut jopa tälle siitä ruoasta. Että hyvin voi olla reviirikiistaakin. Ja kyllä, kisuilla on nyt jonkin aikaa ollyt yksi iso yhteinen hiekkalaatikko, kun isäni ei halua jostain syystä kahta pitää.. Ilmeisesti hiekkaa leviää liikaa ympäristöön hänen mielestään. Mutta nyt voisikin ottaa kaksi laatikkoa käyttöön.
PoistaTai no... noita kahta ei nyt eilisillan jälkeen voi pitää samassa huoneessa tai heti ottavat yhteen (kokeiltiin huonolla menestyksellä). Mutta jos tuosta rauhoittuisivat, niin sitten kahta laatikkoa voisi kokeilla.
Suosittelen kyllä kokeilemaan sitä kahden hiekkalaatikon käyttöä, vaikka se sitten vaatisikin enemmän siivoamista... Voihan se olla, että koko tilanne raukeaisi parissa päivässä, kun pojat saisivat omat alueet. Pissapaikathan on, kuten varmasti tiedät, kissoille todella tärkeitä, sillä virtsaamallahan reviiriä merkitään...
PoistaTilanne on nyt niin paha, ettei poikia voi pitää ollenkaan samassa huoneessa. Ovat omissa huoneissaan omine ruokineen ja käymälöineen. Heti iskevät toistensa kurkkuun kiinni jos ovat samassa tilassa. Kokeiltiin pitää niitä edes hetki samaan aikaan olohuoneessa - noin kahden sekunnin päästä alkoi murina. Kaappasin Leevin syliini ja lähdin viemään sitä huoneeseeni. Mutta mitä tekee Lassi? Hyppää Leevin kimppuun, joka on minun sylissäni! Kiva. Ja taas kauheaa tappelua, en sitten millään meinannut saada niitä erotettua! Lopulta sain taas Leevin syliini ja juoksin minkä jaloistani ehdin ja heitin sen huoneeseeni ja sain paiskattua oven kiinni Lassin nenän edestä. Huh.
PoistaNyt me ollaan mietitty, pitäisikö toinen viedä johonkin hoitolaan pariksi päiväksi. En kyllä tiedä onko siitä mitään apua, ei vaan jakseta hirveän pitkään tämmöistä säätämistä eri huoneiden kanssa.
Minulla tuli mieleen myös sama kuin annilla. Onko siitä paljon aikaa, kun pojat on leikattu?
VastaaPoistaTietääkseni hormonit vaikuttavat vielä leikkauksen jälkeen tietyn ajan.
Kissoille tulee ikää neljä vuotta ensi syksynä ja ne on leikattu vuoden 2009 keväällä, muistaakseni heti kun oli iän puolesta mahdollista. Voikohan sillä olla vielä vaikutusta?
PoistaSiis huhhuh, äsken taas oli ihan kamalaa tappelua! Ei tämmöistä kyllä ihan loputtomiin jaksa. :/ Pakko erottaa veljekset toisistaan ainakin yöksi.
Mielessä kävi myös Feliway -haihdutin, kun siitä olen joskus lukenut. En tosin tiedä onko siitä mitään apua tähän ongelmaan...
Samaa ajattelin kuin aikaisemmatkin kirjoittajat, ja mietin myös että herrat saattavat taistella reviiristä koska ovat samanikäisiä, eli ei ole sitä niinsanottua vanhemman oikeutta ja kunnioitusta kumminkaan puolin, kokeilevat varmaan vain omiaan sekä toistensa rajoja, sinun rajoistasi puhumattakaan ;D Yleensähän eläimet itse hoitavat arvojärjestyksensä, mutta ainakin meillä kissaneidin kanssa piti välit selvittää jo hyvissä ajoin että oppi kunnioittamaan minun aluettani.
VastaaPoistaToisaalta herrat ovat vielä nuoria ja nuorena sitä jaksaa taistella jos vaikka mistä, toivottavasti eläinlääkäri osaisi neuvoa hieman paremmin tilanteessasi.
Toivottavasti tilanne selviää ilman suurempia karvatuppojen menetyksiä :)
Reviirikiista voisi tosiaan olla yksi selitys! Asuntomme kun ei muutenkaan mitenkään hirveän iso ole, eivätkä pojat hirveästi pääse purkamaan energiaa esim. ulkona juoksemalla. Eikä tosiaan mitään kovin selvää nokkimisjärjestystä ole koskaan ollut.. Mitänyt ruoan puolesta Leevi on yleensä etunenässä, mutta muuten ei olla huomattu mitään.
PoistaKyllä minä jotenkin tämmöistä jaksan ja yritän ymmärtää kissoja, mutta isälläni tuli kyllä eilen mitta ihan täyteen. :/ Hän meinasi oikeasti heittää toisen ulos kun taas eilen illalla tappelivat. Huokaus. Nyt vaan täytyy pitää kissoja erillään, ei tässä oikein muuta mahdollisuutta ole. No, toivottavasti tämä tästä tasoittuu. :)
Nyt kun luin nämä muiden kommentit, niin mieleeni tuli kaksi asiaa. Ovatko pojat tehneet selväksi kumpi on arvojärjestyksessä ylempänä.
VastaaPoistaSekä mustasukkaisuus. Onko toinen heistä sinulle läheisempi?
Meillä on ollut koiria. Kaikki tyttöjä. Nuorin on mustasukkaisin, koska on kaikkein hellityin. Emme kuitenkaan hyväksy aiheetta murisemista toisille. On viisi krt pienempi jonka vuoksi puolustaa äänellä.
Uusi tulokas tulossa 6 vkon päästä. Mutta uskon että hän on koirien ja meidän pieni jota pitää suojella.
Anteeksi:(. Eksyin aiheesta.
Sinä olet lauman "Kolli" eli arvojärjestys selväksi:)
Oho, tajusinpa muuten että olin kirjoittanut ristiriitaisesti. :D Annille vastasin, että eriarvoisuutta on, ja sitten taas sanoin, ettei ole erityistä nokkimisjärjestystä. Hups. Mutta siis mitään yleistä pomotusta ei olla havaittu, paitsi Leevi tosiaan sen ruoan suhteen. En sitten tiedä. Mutta jos nyt kuvittelen, niin kyllä näkisin ehkä Leevin ennemmin "päänä" kuin Lassin. Tosin kun ollaan noista tappeluista yhytetty itse teosta, on Leevi aina ollut jossain nurkassa kyyryssä ja Lassi edessä. Toisaalta taas pojilla on aina ollut omat juttunsa: Leevi rakastaa leluhiirillä leikkimistä ja niiden noutamista, Lassi taas on addiktoitunut sulkaleluihin sekä kuivaruokaan(raksuihin), joiden heittely on leikkiä sille.
PoistaJep, Leevi on minulle läheisempi ja Lassi taas veljelleni. (veli käy pari kertaa kuussa täällä kotikotona) Hmm, mustasukkaisuutta on tainnut olla lähinnä mököttämisen muodossa. Mutta eihän me ehkä nähdä kaikkea mitä "kulisseissa" tapahtuu. Niin ja, mitä nyt noita koirankoulutusohjelmia on tullut katsottua, niin meillä ei taida olla selvää arvojärjestystä. Olen kyllä yrittänyt sellaista saada aikaan, mutten sitten oikein tiedä.. Täytynee googletella. :) Kiitos vinkeistä!
P.s. poistin toisen kommentin kun oli tullut sama kahteen kertaan. :)
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei! Meillä on 6- ja 7-vuotiaat leikatut kollikissat, jotka ovat tulleet mainiosti toimiseen eiliseen asti. Silloin alkoi samanlainen tappeleminen kuin Marian kissoilla. Olisi kiva kuulla, joko teillä on tilanne rauhoittunut. Eri huoneissa pitäminen on vähän hankalaa.
VastaaPoistaHei! Tiedän tunteen, erillään pitäminen ja eri huoneisiin vaihtaminen on hankalaa. :/
PoistaEmme ole edes yrittäneet nyt pariin viikkoon laittaa kissoja samaan huoneeseen parin kokemuksen jälkeen. Eräs päivä Lassi oli ulkoaitauksessa ja vein Leevin valjaissa ulos. Pihalla kissat pääsivät haistelemaan toisiaan ulkoaitauksen verkon läpi ja alkoi miltei heti niin kamala huuto ja mouruaminen että... Onneksi eivät voineet hyökätä toistensa kimppuun verkon läpi. Tönin Leevin sitten valjaissa kauemmaksi ja muualle. Kun kissat myös yksi toinen päivä vahingossa näkivät toisensa täällä sisällä (Leevi pääsi livahtamaan huoneesta pariksi sekunniksi), oli Lassi välittömästi ihan pörhöllään.
Eli tilanne ei meillä ole ainakaan paremmaksi muuttunut. :/ Emme oikein tiedä, mitä teemme. Yritämme keksiä jonkinlaista ratkaisua, ehkä sellaista Feliway -haihdutinta voisi kokeilla. Kirjoittelen kyllä tänne, kun jotain tapahtuu asian suhteen.
Toivottavasti teidän kissojen välit paranisivat!
Soitin tänään eläinlääkärille ja hän kehotti nikkaroimaan johonkin huoneeseen verkko-oven, jonka läpi kissat näkevät toisensa, mutta eivät pääse toistensa kimppuun. Lisäksi hän suositteli Feliwaytä, joka minulla onkin jo käytössä sekä Zylgeneä. Pitänee siis mennä kotiin rautakaupan ja apteekin kautta.
VastaaPoistaAamulla kissat olivat yhtä aikaa saunassa, Jokke lauteiden alla murisemassa ja Maukka lauteilla korissa. Vaikka siinä ei hyökkäystä tullut, ei kissoja uskaltanut jättää keskenään.
Uskomatonta, että kuuden vuoden yhteiselo voi unohtua sekunnissa.
Kiitos viestistä! Verkko-ovea meillekin voisi harkita, pitääpä ehdottaa muulle perheelle sellaisen tekemistä. Onko teillä tuosta Feliwaysta entuudestaan hyviä kokemuksia? Tämä Zylkene olikin minulle ihan uusi juttu, en ole ennen kuullutkaan. Sitäkin voisimme miettiä... Olisi mukava kuulla, tuntuuko siitä olevan apua. Tosin se varmaan on yksilöllistä, mutta kuitenkin.
PoistaMurina on kyllä uhkaava merkki, en minäkään uskaltaisi jättää kissoja valvomatta. Onneksi kissat eivät kuitenkaan hyökänneet.
Samaa mekin olemme ihmetelleet, Lassin ja Leevin syntymästä asti kestänyt kaveruus ja luottamus päättyi hetkessä. Tällä hetkellä epäilemme syyksi reviirikiistaa, se tuntuu loogisimmalta selitykseltä. Kissat kun ovat jo melkoisen isoja, eikä talomme ole kovin suuri. Lisäksi kun oleilevat pääosin sisällä, reviiritietoisuus todennäkköisesti vain kasvaa.
Meillä on hyviä uutisia, tilanne on parantunut nopeasti.
VastaaPoistaEn sitten kuitenkaan rakentanut verkko-ovea, vaan pidin kissat ensin eristyksistä toisistaan reilun vuorokauden ja aloitin sitten yhteiset ruokailut. Ensin ruokaa tarjottiin käytävässä niin, että toinen kuppi oli toisessa päässä ja toinen toisessa päässä. Siitä siirsin kuppeja pikkuhiljaa lähemmäksi toisiaan ja pidin Maukkaa varalta hihnassa. Nyt kupit ovat jo vierekkäin ja tänä aamuna Maukalla ei ollut enää hihnaakaan. Yhtään murinaa tai sähähdystä ei kuulunut!
Kissat ovat tulleet meille aikuisina ja silloin alussa minulla oli käytössä Feliway. En osaa sanoa, mikä sen teho on, mutta se on siis käytössä nytkin. Lisäksi olen syöttänyt Jokelle nyt kolme päivää Zylkeneä (kirjoitin nimen väärin edellisessä viestissä). Ehkä Maukkakin olisi tarvinnut sitä, mutta koska Maukka syö vain kuivia muroja, en keksinyt miten saisin sille pillerin tai sen sisältämän jauheen kurkusta alas.
Kissat ovat jo muutaman kerran nuolleet toisiaan ja Jokke on todella kiinnostunut Maukasta. En silti uskalla jättää niitä vielä khadestaan, kun lähden kotoa, vaan laitan Maukan yhteen huoneeseen oven taakse.
Meillä siis Jokke hyökkäsi ensin ulkona Maukan kimppuun, kun oli saanut vieraan kissan hajua nenäänsä. Kun kissat saatiin sisälle, Jokke oli edelleen hädissään vieraasta kissasta, jota ei ollut olemassakaan ja silloin Maukka käytti tilaisuutta hyväkseen ja alkoi hyökkäillä Joken kimppuun. Tämän sekavan tilanteen vuoksi en ole oikein tiennyt kumpaa pitäisi lääkitä. Nyt Jokke on saamassa itseluottamuksensa takaisin, enkä usko, että Maukka hyökkää enää.
Kokeile ihmeessä tuota ruokintametodia. Luulen, että sillä on ollut tärkein rooli meillä tilanteen paranemisessa. Aluksi kissat kyräilivät toisiaan syödessään käytävän eri päissä, mutta se meni nopeasti ohi. Jokke on vielä erityisen perso ruoalle, joten sen oli ihan pakko uskaltaa mennä katsomaan onko Maukan kupissa parempaa ruokaa.
Todella kiva kuulla että teillä on asiat jo paremmin! :) Vamasti on hyvä pitää vielä kissat erillään, jos ei ole ketään katsomassa perään. Mutta hyvä että eivät enää edes murise tai sähähtele toisilleen, se on jo paljon!
PoistaEhkä tuon Feliwayn voisi sitten hankkia. Tuskin siitä haittaakaan on...? Täytyypä käydä apteekissa tiedustelemassa vielä tuosta Zylkenestä, kuulostaa kokeilemisen arvoiselta sekin.
Voisihan tuota ruokintametodia kokeilla. Vähän kyllä epäilen, että nähdessään Leevin Lassi alkaisi isotella ja aloittaisi tiiviin silmäpelin, jolloin ruokakin unohtuisi. Mutta Lassia toisaalta voisi pitää valjaissa...hmm. Kiitos vinkistä, ehkä uskaltaisin tätä kokeilla kun toinen veljeni tulee tänne kotikotiin. :)