Verkkoakaatti

Pitkästä aikaa koruja! Tai no, yhdet vaivaiset peruskorvikset. :D Mutta koru ne on korviksetkin. ;)

Tein mustasta ja tummista sävyistä tykkäävälle kaverilleni synttärilahjaksi korvikset verkkoakaatista (taitaapi olla värjättyä säröakaattia), onyxista sekä sterling - ja Balihopeasta. Todella peruskorviksethan nämä on, kun ei oikein ollut inspiraatiota. Onneksi ystävä sentään tuntui tykkäävän. :)

Olen ostanut joskus pari vuotta sitten nauhallisen tuota verkkoakaattia. Se on todella kiehtovan näköinen kivi, tulee ihan mieleen lohikäärme tuosta mystisestä kuvioinnista ja väreistä! Niin ja tämäkin taisi olla ensimmäinen kerta kun yhtään kiveä tuosta nauhasta käytin... Jotenkin nämä tällaiset peruskorut, joissa on esim. kiviä ja hopeaa, ei nyt vaan yhtään inspiroi tällä hetkellä. Olen aivan kierrätysmateriaalikorujen pauloissa. :) En silti ole helmivarastojani mihinkään myymässä tai vastaavaa, sillä välillä on mukava tehdä juurikin lahjaksi näitä peruskoruja. Mutta muuten olen ihan fiiliksissä toisenlaisista materiaaleista.

Syksy saa

Lokakuun loppua huidellaan. Ajatella miten kauhean nopeasti on taas tämäkin syksy mennyt; parin kuukauden päästä on jo joulu...!

Itse en syksystä välitä oikeastaan yhtään. Vihaan aikaisin pimeneviä iltoja, pimeitä aamuja, sadetta, märkää, harmautta. Toki syksyssä on hyvääkin, kuten jokaisessa asiassa. Tykkään kirpeistä ja aurinkoisista aamuista ja värikkäistä lehdistä (koska ovat hyvä juttu valokuvaamisen kannalta ;)).

Tuntuu hassulta ajatella, että kohta taas sataa lunta ja lämpölukemat siirtyvät pakkasen puolelle. Saa laittaa talvitakin päälle ja miettiä kuinka monta vaatekerrosta täytyisi pukea että tarkenee... Mukavin puoli talvessa on valoisuus, valkea lumi heijastelee valoa kauniisti luoden valkoisen ihmemaan. Eikä mikään voita pitkää kuvausretkeä kipakassa pakkasessa aamuisessa auringossa. <3

Hups, vuodenajoista ei kyllä ollut tarkoitus kirjoittaa... :D Noh, siirrytäänpä aiheeseen mistä minun piti turista. Joku onkin ehkä laittanut merkille, että blogi on hiukan jäänyt hiljaiseksi. Postausintoni hävisi jonnekin, joten ajattelin, että mitäpä sitä väkisin kirjoittelemaan. Nyt alkaa tuntua, että voisin taas jotain naputella tänne kuvien kera. :)

Mitään muuta ihmeempää ei ole tässä tapahtunut. Ai, paitsi että lukiossamme alkoi tämän 2. jakson alussa kuvataiteen lukiodiplomikurssi! Koko lukioajan olen odottanut tätä abivuonna suoritettavaa diplomia jännityksellä. Mitä jos mikään annetuista aiheista ei inspiroi sitten yhtään? Ko. lukiodiplomin vuoden 2011-2012 aiheiden joukosta löytyi onneksi semmoinen lottovoitto minulle ettei tosikaan; yksi aiheista on Koru.

En voi uskoa, että tällainen tuuri kävi minulle. Korujen tekeminen on muutenkin rakas harrastus (jos joku ei vielä tiennyt :D), joten tehtävää ei ollut vaikea valita, yllättäen. ;) Olen aivan innoissani! Suunnitelmia riittää ja olen alkanut ideoimaan ja tekemään kokeiluja... Pelkään vain että kiire ja tekemisen paljous yllättävät hetkeä ennen deadlinea. Porftoliota täytyisikin jo alkaa työstää.

Vastauksena tehtävänantoon on ajatuksenani tehdä korusarja. Materiaaleiksi valikoin täysin luonnollisesti kierrätys-/ylijäämämateriaalit, ne kun ovat sydäntäni eniten lähellä tällä hetkellä ja kiehtovat sekä inspiroivat eniten. Kävin myös mm. paikallisessa yrityksessä kyselemässä tuotannosta syntyviä ylijäämämatskuja ja sainkin ottaa niitä niin paljon kuin halusin. Mahtavaa! :)

Intoa siis riittää, ja taidankin tästä mennä tekemään lisää kokeiluja materiaaleille... Lisää turinaa tästä kuvisdiplomista on varmasti tulossa, kunhan on jotain konkreettista näytettävää. ;)

Mukavaa ja aurinkoista lauantaita!

End Of May

No ei nyt ihan. Mutta samanniminen Michael Bublén biisi on aivan mielettömän ihana. Ehdottomasti yksi kauneimpia koskaan kuulemiani. <3 Soi tälläkin hetkellä repeatilla taustalla.

P.s Pahoittelen pitkää postaustaukoa, palaan pidempien turinoiden kera paremmalla ajalla.

Gerbera

Muutamat kuvat ihanasta gerberasta. Aika klassinen kuvauskohdehan tämä kukka taitaa olla, mutta varsin kaunis sellainen. Pahus vaan kun tuli melko samankaltaisia kuvia. Oli vaan "hieman" vaikeuksia saada koko kukkaa mahtumaan kuvaus... kuvaus...hmm. no, itse tehtyyn kuvausteltan tapaiseen asiaan. :D Kukan varsi oli nimittäin melko pitkä enkä hennonut leikata sitä lyhyemmäksi. Yhdet kelvot kuvat räpsittyäni en jaksanut alkaa muuttamaan kukan asentoa ja ottaa uusia kuvia. Niminim. haaveissa reilun kokoinen kuvausteltta...

Asetukset kamerassa oli näköjään hiukan vinksallaan, kun nuo valoisimmat kohdat ovat ns. palaneet, ts. blurrautuneet mössöksi. No ei kai se aina niin justiinsa ole... Käsittelin kuvia vielä photarissa, jotta sain mielenkiintoisemman värisen taustan ja yksityiskohtia hiukan paremmin esiin. Mutta mitä te tykkäätte? Mikä on suosikkuva? :)

Havaintoja

Olen Ikean juonien lisäksi viimeaikoina muutenkin pohdiskellut kaikenlaista kuluttamiseen liittyvää. Yleensä kuulen veljeltäni että pohdin asioita liikaa. :D Myönnän. Tässä joitain havaitsemiani asioita, mitä minun ajattelu- ja toimintatavoissani on about viimeisen vuoden aikana vakiintunut arkipäiväksi:

Ruoka

• En syö vapaaehtoisesti hampurilais- tai kebabpaikoissa, tai valmisruokia aka eineksiä. Yäk, mitä jalostemössöä.
• Pyrin välttelemään turhaa muovin käyttöä. Esim. paistamisessa käytän vain puista lastaa, enkä kuumenna tai laita kuumaa ruokaa muoviastiaan. Viimeaikoina esimerkiksi BPA (bisfenoli A)on puhuttanut paljonkin. Nyt haaveilen lasisista säilytysastioista. Pitää ehkä tehdä hankintoja kun seuraavan kerran suuntaan pk-seudulle. ;)
• Vältän epäilyttävän väristen (=räikeät, epäluonnolliset värit) karkkien syömistä. Ei, en todellakaan laihduttaakseni vaan välttääkseni turhat lisäaineet.

Muutamia käyttämiäni superfoodeja. Kuvasta puuttuu vielä vehnänorasjauhe, pakurikääpä ja lucuma. :)

•  Raakasuklaa rocks! Myös ns. tavallinen suklaa - luomuna tietty - passaa oikein mainiosti, levy hujahtaa nopeasti parempiin suihin. :) Itseasiassa "tavalliset" suklaat maistuvat mielestäni hiukan pahoilta, kun olen nyt tottunut syömään tummaa suklaata luomuna.
  
• Ostan mahdollisuuksien mukaan suurimman osan elintarvikkeista luomuna. Kalliimpaa? Kyllä, mutta parempi omatunto. Ja tieto siitä, että ei saa sisäänsä esim. torjunta-aineiden jäämiä. Ja useimmiten myös paremman makuista, omasta mielestäni. :)
  
• Vältän kevyttuotteiden käyttöä. Ensinnäkin ne maistuvat oudoilta/pahoilta (esim. kevytjogurit, hyi) ja toiseksi niissäkin on kaikenlaista ylimääräistä tarpeetonta.
  
• En kovin mielelläni syö mitään, missä on natriumglutamaattia (E621). Onneksi muukin perhe on omaksunut tämän ajattelutavan. :)
• Minua inhottaa tavattomasti koulussa, että perunat, joita syömme, ovat puolalaisia. Kumimaisia, esikeitettyjä sellaisia. Ja perunapeltoja löytyy koulusta parin kilsan säteellä. Viime joulun aikaan taas kanafileet, joita söimme koulussa, olivat brasilialaisia. Lienee turha kertoa, että en olisi niitä syönyt jos olisin tiennyt alkuperän.
  
• Vaihdoin koulussa kasvisruokaan vain ja ainoastaan siksi, että se on paremman makuista. Vrt: harmahtavan värinen, teollisen ja natriumglutamaatin makuinen possun suikalekastike vs. värikäs ja maukas kasviskastike. Niinpä. Kotona tehdyt liharuoat ovat taas todella hyviä, kun lisäksi vielä tietää, mistä aineet on hankittu.

Luottotuotteeni kookosöljy. :)

Vaatteet ja ulkonäkö

• Nykyään minulle on täysin luonnollista, etten osta vaatteita tai kenkiä kuin a) käytettyinä, b) ekologisesti valmistettuina. Tavallisissa vaatekaupoissa ei ole mitään ongelmaa kiertää jonkun muun kanssa, kun en koe halua (päinvastoin) ostaa mitään.
• Pesen kaikki pyykit pesupähkinöillä. Huuhteluainettakaan ei tarvita näillä pestessä. :) On ihanaa, kun vaatteet tuoksuvat raikkaalle ja puhtaalle, eivätkä hajusteille. 
• En käytä sinisen värisiä hammastahnoja, sillä olen lukenut sinisen väriaineen olevan karsinogeeni. Pyrin välttelemään hammastahnoissa myös eräitä muita aineita, kuten mm. triklosaania.
• Kookosöljy on vakiintunut jokapäiväiseen käyttööni. Meikit lähtevät nopeasti ja helposti, ilman tujuja aineita, parabeenejä tms. ja ihon saa kivasti myös kosteutettua.
• En laita hiuksiani oikeastaan mitenkään, sillä pidän luonnonkiharasta hiuslaadustani. Käydessäni muutama aika sitten parturissa hiuksiin laitettiin lopuksi jotain tököttiä ennenkuin ehdin estää. Tulos: kutiseva päänahka ja päänsärky aineen hajusta = pesulle. Kiitti vaan. Miksei Porin seudulla voi olla ekokampaajia?

Paras kokeilemani ekoshampoo tähän mennessä! Hoitoaineessakaan ei valitettavaa. :)

• En aio enää värjätä hiuksiani. Tykkään niin kovin tästä omasta väristä, kun sen vihdoinkin sain kasvatettua kokonaan takaisin. :) Ja hiusvärikierteeseen en halua muutenkaan takaisin. Mitä kaikkea tujuja (&allergisoivia) aineita värjätessä imeytyy päänahan läpi kehooni? Tai entä vesistöön? Ja mitä ne aiheuttavat?
  
• Käytän vain ja ainoastaan luomushampoita ja -hoitoaineita. Ei kiitos silikoneja tai parabeeneja!
• Käytössäni on mm. BareMineralsin mineraalimeikkipohja, ekokabuki sen levittämiseen, luomumascara ja luomuluomiväri. Kun jokin kosmetiikkatuote loppuu, ostan sellaisen uutena ekona/luomuna.

Colour Caramelin luomiväri ja mascara, Ecotoolsin mahtava kabuki ja Vihreän Kosmetiikan savinaamio.

Liikunta

• Paljajalkakengillä liikkuminen on huippua!

Vibram FiveFingers - Komodo Sport.

Yleisesti

• En ostaisi Ikeasta mitään (varsinkaan tämän jälkeen). Ostan ennemmin kallista ja oikeasti laadukasta, kuin halpaa ja huonolaatuista. Vaikka sitten joutuisi säästämään sen hankinnan eteen.
• Vihaan, kun yritykset ratsastavat ekoajattelulla. Esim. Mäkkärissä saa lastenateriaan luomumaidon. Ekskusemua? Kaikki muu ateriasta ei ole sinnepäinkään terveellistä, ja sitten on kuitenkin luomumaitoa...? Noh, parempi ainakin lehmille, jos jotain positiivista pitää hakea.
• Toinen esimerkki on H&M. Jos valmistaa yhden ekologisen malliston, ei se tee merkistä ekoa. Niillä hinnoilla hieman epäilyttää materiaalien alkuperä ja tuotteiden valmistusolot muutenkin. Sitäpaitsi ne vaatteet eivät kestä käytössä parhaimmillaan kuin muutaman viikon (toki poikkeus vahvistaa säännön, hiukan kestävämpiäkin kappaleita löytynee). Mutta miten olisi ennemmin laadukas, mutta kallis, vuosia kestävä ajaton vaate?
  

Spiraalisormus

Eilen pyörittelin hajamielisesti sormissani muutamaa nahkasuikaletta, jotka jäivät yli eräästä toisesta korusta (siitä lisää joskus myöhemmin, kunhan saan kuvattua). Sain jostain idean leikata paksuin nahan suikale puoliksi ja liimata päät yhteen kahdeksi renkaaksi, jotka vielä liimasin yhteen kahdeksikoksi. -Hei, täähän näyttää ihan sormukselta! Tämän jälkeen keksin kiepauttaa neljä ohuempaa suikaletta spiraaleiksi, ja ne vielä yhteen. Ja liimata sekä spriaalit, että renkaat toisiinsa. Lopputulos: kahden sormen sormus.

Välillä, vaikka saan jonkun kivan idean, en silti toteuta sitä, vaan ajattelen odottaa vielä parempaa ideaa. Tämän kohdalla ajatukset olivat samanlaiset, mutta nyt annoin tietoisesti vaan mennä, ja se tuntuikin tosi hyvältä! Pitää yrittää pitää mielessä vastaisuudessakin. :)

Kuva vielä "nurjalta". Harmikseni renkaista tuli hiukan erikokoiset ja pienehköt...

Miksi mun käsi näyttää taas jotenkin oudolta.. :D No, siinä kuitenkin sormus in action.

Erityisesti tykkään nahan väristä, tuollainen ihanan tumma violetti. Hetkinen, mitä oikein kirjoitin? En ole oikein koskaan erityisemmin pitänyt violetista...hmm. :D No, toinen juttu mistä tykkään, on se, että tuo nahka on ihanan mattapintaista, paksua mokkanahkaa. Ja se, että ihan tavallinen puuliima riitti, ettei tarvinnut alkaa tujuilla pikaliimoilla leikkimään.

Nahkaa oli siis alunperin reilun kokoinen pala, tähän käytin pelkät "jämät". Hankintapaikka Espoon kierrätyskeskus. :)

Tuunatut tammenterhot

Tässä eräs hiukan erikoisempi kokeilu, jonka tein kesälomalla... Kyseessä on siis ihan oikeat tammenterhot, mutta uudella värityksellä. :D

Maalasin "hatut" kultaspraylla, ja nuo alaosat maalasin valkoisella akryylimaalilla. Seuraavaksi päällystin alaosat sinisellä kahviservetillä decoupagé -lakalla ja ihan lopuksi suihkautin kultasprayta päälle. Messinkinen ripustuslenkki hattuun, hattu kuumaliimalla kiinni ja korvikset ovat valmiit. :)

En kyllä tiedä tuleeko näitä käytettyä, sen verran erikoiset ovat.. :D Mutta tulipahan kokeiltua ja tehtyä. :) Hitsit kun kuvissa ei toistu värit ihan oikein... Kuvakulmatkin olisi voineet olla vähän erilaiset. No, ensi kerralla sitten paremmin.

Iski se flunssa tännekin...

Ketutuspäivä taisi edeltää tätä kunnon flunssaa..? Niinpä niin, tässä sitä siis pötkötellään kotona kipeänä; juuri kun pitäisi olla energiaa päntätä koulukirjoja tänä perjantaina olevaan ruotsin kirjalliseen, ensi viikolla alkavaan koeviikkoon ja ensi viikon perjantaina olevaan kemian yo-kokeeseen. Typerät kausiflunssat! En ole muistaakseni kertaakaan säästynyt tältä jokasyksyiseltä ärsytykseltä.

Aina ei voi voittaa ja sitä rataa... Ohessa kuitenkin piristykseksi kuvia eräältä aamulta, jona olin kuvailemassa läheisellä auringonkukkapellolla ja muutenkin. Heräsin tuona aamuna kahdeksalta ja ryntäsin suoraan ikkunaan katsomaan millainen päivä on tulossa. Aurinko pikkuhiljaa nousemassa, sininen pilvetön taivas, aamukastetta maassa... Välitön reaktioni: nopeasti aamupala naamariin ja kameran kanssa ulos!

Rakastan kyseisenlaisia aamuja yli kaiken. Sitä tunnetta, kun yksin talsii aivan hiljaisessa ympäristössä nauttien aamuauringon ensimmäisistä lämmittävistä säteistä. Kasvit hehkuvat aamukasteessaan auringon valon leikkiessä niiden lehdillä. Tuntuu, kuin olisi ainoana hereillä koko maailmassa.


Vain minä ja herkän kaunis luonto.

Vielä on kesää jäljellä

...ja siksi muutin "hieman" myöhässä blogini bannerin kesäisemmäksi. :D (Ihan kuin ei olisi muutakaan tekemistä...) Tarkoitus oli kesän alussa tekaista uusi banneri, mutta aikeeksi jäi. No joo, nythän taitaa olla käytännössä jo syksy, mutta you got the point.

Kuva on itse ottamani (julkaisen loput kyseisen aamun kuvista lähiaikoina), fontti Mistral (tykkään kovasti!) ja ohjelma, jolla tein koko höskän Adobe Illustrator CS3 (parhautta). Kunhan ehdin, niin jossain välissä vaihdan vielä blogin muuta värimaailmaa hiukan.  <-Tehty. :)

Ketutuspäivä ja virkatut korvikset

Tänään on kyllä ollut sellainen ketutuspäivä, ettei mitään rajaa. Jo eilen illalla ketutus alkoi kun ei sitten millään meinannut tulla uni, vaikka väsytti paljon. Aamulla rakas kissamme Leevi herätti kuuden aikoihin maukumalla äänekkäästi ja raapien oveani. Kiitos, kerrankin kun saisi nukkua hiukan pitempään. Ja tietysti herättyäni tajusin flunassanpoikasen orastavan kurkussani ja nenässäni.
 En jaksa alkaa tarinoida enempää alkaen aina ylimielisestä Honda-kuskista, joka parkkipaikalla täysin piittaamatta läväytti upouuden auton ovensa auki suoraan meidän automme kylkeen; tai siitä, että seisoskelin ainakin 30 minuuttia sormiani pyöritellen Sonera-pisteellä kun myyjä oli niin uusi, ettei osannut tehdä oikein mitään ilman että soitti jollekin; tai siitä, että olen hurjan nälkäinen kun uuni ei ollutkaan tarpeeksi kuuma tekemällemme ruoalle (jonka siis vieläkin odottelen valmistuvan).

Mutta jotain hyvääkin tässä pävässä on: sateisen viikon jälkeen aivan ihana auringonpaiste (joka tietysti häikii silmiä, kuinkas muutenkaan; ja toisaalta etten tajunnut mennä kuvaamaan luontoa ajoissa ulos kun oli aamun kaunein hetki eli noin 8 aikaan).

 Mutta, ohessa pari kuvaa aikoja sitten tekemistäni korviksista. En edes muista mitä kautta löysin ihan sattumalta tämän ohjeen. Mieli teki virkata, ja idea vaikutti mukavan nopealta tehdä - siispä tuumasta toimeen. :)

Keskuspyörylä on ohennettu juomapullon korkin osa, joka jää siihen pullon suuaukkoon kiinni kun pullon avaa. Virkattuani pyörylät tärkkäsin ne vielä sokeriliemellä. Kuivumisen jälkeen kiinnitin hopeakoukut. Tykkään!

P.s Teline, jossa korvikset killuvat on myös itse tekemäni. En millään muista, mistä kirjasta idea/ohje on peräisin, sillä tuolla tekeleellä on ikää useampi vuosi.