Pakka sekaisin

Jahas, nyt taisi mennä jatko-opintosuunnitelmat uudestaan mietintämyssyn alle. :D

Käytiin nimittäin ystäväni A:n kanssa Lindroosin kultasepänliikkeessä, jossa Lapponian yksi korusuunnittelija. Zoltan Popovits, oli kertomassa töistään tänään ja huomenna. Ja mullahan on huomenna enkun kirjotukset niin mentiin tänään. Oli kuitenkin sattunut pientä hämminkiä informaation kanssa, hän ei oikeasti olisikaan tänään liikkeessä pidempään kuin jonkun lehdistötilaisuuden ajan. Päästiin kuitenkin lopulta hetkeksi juttelemaan hänen kanssaan keskenään, mikä oli jo tosi upea juttu.

Popovits oli todella mukava ja ystävällinen. :) Hän kertoi omista todella upeista töistään, inspiraatiosta ja työstötavoista. Jossain vaiheessa keskustelua tuli puheeksi minun oma koruharrastukseni. Hän oli nähnyt samaisen ystäväni siskon kaulalla tekemäni lamppukorun (kuva alla) ja kehui sitä ja ideaa kovin. Olin jo tässä vaiheessa ihan onnesta ymmyrkäisenä. :D Sitten näytin kaulassa roikkuvaa koruani (alempi kuva), ja voi mitä kommenttia siitä tulikaan! Nyt on oikeasti tullut hymyiltyä riemuidioottina koko aika tuon tapaamisen jälkeen, hih! :)

Popovits sanoi, että omaan kaiken mitä korusuunnittelijalta/kultasepältä vaaditaan. On vain siitä kiinni, haluanko sitä, ja kestänkö ammatin epävarmuutta. Mutta kuulemma en saisi harrastustani missään nimessä lopettaa, vaikken ammatiksi asti sitä jatkaisikaan. :)

Oi voi.. nyt kyllä pitää taas selvitellä ajatuksia. En oikein kyllä vielä edes tajua tapahtunutta kunnolla. :D Ei muuten paljoa auta, että nyt koko tämä juttu pitäisi unohtaa hetkeksi jotta pystyisi keskittymään englannin lukemiseen... Ja että iski taas hirmuinen innostus tehdä koruja!