Sain lukijaltani Katrilta pyyntöä tappelupukareiden tilanteen päivittämisestä. Kiitos postaustoiveesta! :)
Eli eli, minulla ei valitettavasti ole hyviä uutisia, sillä tilanne ei ole tällä hetkellä parantunut sitten yhtään. Pidämme kissaveljeksiä koko ajan eri huoneissa, emme vaan uskalla edes kokeilla "yhteensovittamista" viimeisimmän tappelun jälkeen. Ja jep, se on aika hankalaa ja tässä alkaa jo pikku hiljaa mitta täyttymään. Mutta minkäs teet, jos pojat vain näkevät toisensa vilaukseltakin, ovat jo karvat ihan pörhöllään.
Esimerkkinä mainittakoon ulkoilutus Leevin kanssa. Leeville puin siis valjaat ja lähdin pienelle reissulle lähiluontoon. Lassi päästettiin takapihan ulkoaitaukseen. Kun pojat pihalla huomasivat toisensa ja haistelivat, kului 2 sekuntia - ja matala mouruaminen alkoi. Molemmilla turkit pöyhkeänä ja valmiina hyökkäämään, onneksi oli verkko välissä. Huokaus, se siitä. Tönin Leevin jalallani kauemmas ja muualle lähialueelle. Lassi oli vielä pitkään ns. valmiusasemissa.
Toinen esimerkki tuli, kun Leevi pääsi ihan muutamaksi sekunniksi karkuun isäni huoneesta. Onneksi saatiin Leevi sinne takaisin, ennenkuin Lassi ehti tulla. Lassi kyllä ehti huomaamaan Leevin ja taas oli turkki ihan pörhöllään. Näiden kokemusten pohjalta emme siis ole uskaltaneet pitää poikia samassa tilassa ollenkaan.
 |
| Lassi the pääjehu. |
Sen kyllä olemme kevään mittaan huomanneet (jo ennen tätä episodia), että valtasuhteet ovat muuttuneet. Kun Leevi ennen pomotti ainakin ruokailujen suhteen, joskus jopa murisi Lassille, joka luikki häntä koipien välissä pakoon, niin nyt Lassi pomottaa. En tiedä olisiko syynä mustasukkaisuus. Vai olisikohan Lassi yksinkertaisesti kyllästynyt aina alistumaan - en todellakaan tiedä.
Tämä pomotus ilmeni myös noissa tappeluissa. Aina kun yhytettiin pojat itse teosta, oli Leevi jossain nurkassa kyyryssä sähisemässä ja Lassi sen edessä isona ja mahtavana. Lisäksi tappeluiden jälkeen kun erotettiin pojat toisistaan Lassi jopa hyökkäsi Leevin kimppuun, kun Leevi oli jonkun sylissä. Huh.
Nykyään Lassi on myös ihan eri kissa kuin aiemmin. Se on ihan todella äänekäs ja vaativa, itsevarmempi. Tosin sellainen se on vain kotona, hoitopaikassa se istuu häkin kauimmaisessa nurkassa suurinpiirtein täristen. :D Että sellainen ego...
Löysin muuten netistä tietoa etsiessä tällaisen kirjoituksen. Ajattelimme, että voisimme viimeisenä oljenkortena kokeilla tekstin mukaista kikkaa: viedä molemmat kissat täysin uuteen ympäristöön ja reviireille ainakin pariksi viikoksi. Ainoa vaan, ettemme oikein tiedä ketä tällaiset tappelijat haluaisi ottaa hoiviinsa niinkin pitkäksi ajaksi. :/
Sitä ennen voisi ehkä erään kommentoijan vinkistä rakentaa johonkin oviaukkoon verkko-oven. Niin kisut näkisivät ja voisivat haistella toisiaan, mutteivät hyökätä. Lisäksi mietin Feliway -haihdutinta sekä samaisen kommentoijan mainitsemia Zylkene -ravintolisiä. Jotain on kyllä ennen pitkää tehtävä, ei tämä näin voi jatkua.
Kiitos tästä postauksesta, kiva että viitsit päivittää tietoja :) Itsekin olen henkeen ja vereen eläinrakas joten tilanteenne mietityttää jopa minua vaikken teitä edes tunnekaan, huoh :)
VastaaPoistaLuin tuon kirjoituksen jonka olit linkittänyt ja siinähän puhuttiin ihan asiaa, kokeilkaa toki tuota eri reviirille pakottamista jos vain sellainen tilanne tulee vastaan. Pidän peukkuja täällä teille ja laittelehan välillä väliaikatietoja mikäli tilanne muuttuu, tsemppiä ! :)
Kiitos kuulumisista. Ei Maukan ja Jokenkaan tilanne ole parantunut, vaikka eivät ne sentään koko aikaa ole karvat pörhöllään. Olen jo kaksi kertaa saanut ne totutettua toisiinsa niin, että ne syövät yhdessä ja nuolevatkin kovasti toisiaan. Mutta sitten on tosiaan kaksi kertaa myös valvova silmä pettänyt sen verran, että Maukka on keksinyt hyökätä Joken kimppuun ja koko homma on pitänyt aloittaa alusta. Viimeksi näin kävi eilen.
VastaaPoistaMinäkin olen ajatellut kissojen viemistä "neutraalille" alueelle,mutta en oikein tiedä mihin veisin ne.
Maukka ja Lassi kuulostavat samantyyppisiltä kissoilta. Maukka on myös kotona hyvinkin vaativa, mutta vieraaseen paikkaan vietäessä se tärisee ja luuhaa sänkyjen alla.
No voi, kurja kuulla ettei tilanne ole edistynyt pahemmin teilläkään. :/ Kai se sitten vaatii vaan kärsivällisyyttä ja aikaa..? Mutta hyvä jos Maukan ja Joken välit ovat edes vähän parantuneet. Meillä kun annetaan kissojen haistella toisiaan edes oven raosta, on ainakin Lassilla heti karvat pörhöllään.
PoistaOn kyllä harmi, ettei oikein ole paikkaa mihin kissat veisi. Se kun vaikuttaisi aika hyvältä keinolta "uudelleentutustuttaa" kissat toisiinsa.
Maukka kuulostaa juuri Lassilta! Ihan samalla tavalla käyttäytyy, myös esimerkiksi eläinlääkärireissut (rokotukset) ovat sille ihan painajaista.
Aika taitaa tehdä tehtävänsä!
VastaaPoistaMaukka on tänään koevapaudessa eli se saa liikkua koko asunnossa vapaana ilman narua perässään. Tähän asti on pidettyä narua, että sen saa napattua nopeammin kiinni, jos meinaa tulla hyökkäys. Pojat ovat jo muutaman kerran leikkitapelleetkin ja se on mennyt hyvin. Ne myös nuolevat kovasti toisiaan.
Toivottavasti teilläkin saadaan välit kuntoon!
Onpa kiva kuulla että välit ovat jo noin hyvät teillä! :) Naru onkin muuten hyvä idea.
PoistaMeillä ei vaan edelleenkään tulla vieläkään oikein toimeen. :/ Tässä ollaan nyt jatkoa jo suunniteltu perheen kanssa, kirjoittelen siitä varmaan joku päivä lisää kunhan asiat vielä vähän selkiytyvät.