Winter wonderland

Kiitos vielä kaikille Tappelupukarit -postaukseen kommentoineille ja vinkkejä antaneille! Eilen tilanne näytti hiukan paremmalta, kun pojat jopa sietivät toisiaan samassa huoneessa pari tuntia meidän silmien alla. Vähän olivat varautuneet, mutta eivät tapelleet. Erotettiin ne kuitenkin kun toinen kisu ärähti toiselle.

Tänään yhteisolo näytti aluksi sujuvan, mutta ärhentelyltä ei vältyttyy. Siispä taas erotettiin pojat. Sitten joidenkin tuntien päästä kokeiltiin uudestaan (virhe!) ja äityikin semmoinen tappelu ettei ole tähän mennessä vielä ollut! Lassi mm. hyökkäsi taas Leevin kimppuun kun Leevi oli veljen sylissä. Leevi saatiin huoneeseeni, mutta Lassi yritti mennä perässä. Yritin jalallani tönäistä Lassin kauemmaksi, mutta se tarttuikin kynsineen jalkaani! Pelästykseltäni Lassi pääsikin Leevin perään huoneeseeni ja kamalaa tappelua se olikin! Onneksi isä ja veli saivat kissat erilleen, yksin siitä ei olisikaan mitään tullut. Suurempia vammoja ei kenellekään tullut, allekirjoittaneelle lähinnä ympäri jalkaa ja veljelle käsiin verta vuotavia raapaleita. (Se niistä kesäsääristä.. No joo, kesään nyt on vielä aikaa) Mutta tämmöinen on ihan kamalaa. Täytyy pohtia jatkoa, ei voi tällainen jatkua. :/

Se siitä ja sitten otsikon kautta positiivisempiin asioihin. :) Täältäpäin on jo lumet aika hyvin sulaneet, mutta kun tarkastelee huurteista maata kameran obejktiivin läpi, näyttää ruohonjuuritasolla olevan ihan talvi. :) Kamerana näissä Pentax k-7 ja objektiivi Vivitar 90mm. Kuinka rakastankaan jäähuurretta ja auringonnousua.. Ahh. Päivästä kehkeytyi muutenkin hirrrveen nätti. :D

Tappelupukarit

Nyt kaipailisin apua blogini lukijoilta! Niin kissanomistajat kuin muutkin voivat vastata. :)  Rauhalliseen arkeemme on ilmennyt ongelma: kissojen raivoisa tappelu. Toki veljekset ovat aina tapelleet, joskus montakin kertaa päivässä. Mutta se on aina ollut selvästi leikkimielistä, vaikka joskus nyt karvatkin ovat vähän pöllynneet.

Nyt on noin kuukauden aikana parina kolmena yönä ja muutaman kerran päivällä ilmennyt toisenlaista tappelua. Huuto on hurjaa, kuin sikaa tapettaisiin. Varsin painajasmaista herätä siihen rääkymiseen, voin kertoa. Toki myös isoja karvatuppoja lähtee irti ja kisut pyörivät toistensa niskoissa ympäri taloa. Yleensä mittelö loppuu kun heräämme isän kanssa ja erotamme pojat toisistaan.

Tänään aamuna herättyäni tuota samaa tapahtui taas kaksi kertaa. Toisella kertaa minulta meni jalat suoraan sanottuna veteliksi kun pelästyin niin paljon. Ryntäsin jälleen huoneestani kun tappelun ääniä alkoi kuulua. Kissat olivat nyt niin tiiviisti toisissaan kiinni, että pelästyin saanko niitä edes erotettua! Onneksi huutoni sai huomiot kirpaantumaan hetkeksi ja kaappasin Lassin huoneeseeni oven taakse. Huh. Samassa rytinässä jumppapallokin sai kynsistä viillon ja meni puhki.

Mutta siis, onko tämmöinen oikea tappelu ihan normaalia? Onko kissoilla vaan ns. kevättä rinnassa? Mitä ratkaisuksi? Näin rajua tappelu ei siis ole ennen ollut. Tai no, taisi vuosi sitten olla myös, muttei lainkaan näin montaa kertaa. Lassi ja Leevi ovat siis leikattuja poikakissoja, pääsevät ulos joskus valjaissa ja päivittäin ulkoaitaukseen. En todellakaan haluaisi enää kertaakaan herätä siihen rääkymiseen. Hiukan myös hirvittää jättää veljeksiä keskenään tänne, ties mitä tekevät! Parketin kunnosta puhumattakaan..

Asioiden selkiytymistä

Nyt tuli taas lisää juttua jatko-opintojen suhteen. :D Olen melkoinen tuuliviiri, tiedän...

Laitoin ennen ylioppilaskirjoituksia sähköpostia Helsingin yliopistolle biotieteiden laitokselle ja kysyin, olisiko siellä mahdollista käydä "yksityisenä" henkilönä, meillä lukiossa kun ei kovin paljoa esittelyjä ollut. Resurssien takia isommat esittelyt ovat ryhmille, mutta ilokseni kuulemma lyhyt esittely onnistuisi. En halunnut kirjoitusten aikaan lähteä veljen luokse Espooseen, joten saatiin aikataulut sopimaan vasta nyt.

Tulin sunnuntaina junalla Helsinkiin ja eilen sitten käytiin veljen kanssa tutustumassa yliopistolla. Ja voi, miten mieleni muuttuikaan! Aluksi olin siis ajatellut hakea ensisijaisesti Turun yliopistoon, mutta nyt meni vähän uusiksi järjestys. :D Siis koko paikka oli niin hieno! Opiskelijat olivat älyttömän mukavia, samoin opinto-ohjaaja. Kiertelimme koulussa ja paikkoja esiteltiin. Itse rakennuskin oli hyvin viihtyisä. Lisäksi kävimme parin opiskelija-ainejärjestön tiloissa, joissa oli paljon ystävällisiä opiskelijoita. :) Minulle iskettiin käteen läjä järjestöjen omia lehtiä ja kerrottiin paljon lisää opiskelusta, vaihtoehdoista sekä mahdollisuuksista. Ja miksi ennenmmin Helsinki kuin Turku. :D Kaikki labra- ja kenttäkurssitkin kuulostivat todella kiinnostavilta! :)

Joten, eilen tein lopulta hakemuksen (määräaika olisi ollut tänään :D). Ensimmäiseksi laitoin Helsinigin yliopiston, biotieteiden laitoksen, tokaksi Turun ja kolmanneksi Helsingin yliopiston Lahden yksikön ympäristötieteet. :)

Ainoa, mikä tässä nyt harmittaa, on se, että tuonne yliopistoon on älyttömän vaikea päästä. En elättele suuria toiveita sisäänpääsystä, mutta todellakin haluan yrittää. Ja nyt tuli rutkasti lisää motivaatiota lukea pääsykokeisiin, kun konkreettisesti tietää mikä on palkintona. Harmi, etten ehtinyt käymään ennen kirjoituksia, olisi saanut lisämotivaatioita niihinkin...

Huh, nyt on kyllä helpottunut olo kun on haut ja ennakkotehtävät tehty. Voi keskittyä täysin pääsykokeisiin lukemiseen. Eiköhän tulevaisuus tästä ala pikkuhiljaa selvitä. :)

Kennoja

Tänään kuvia sarjassamme: mitä ihmettä olen miettinyt näitä ottaessani... Siis eihän täs oo mitään järkee.

Kuvissa siis pala kuoritusta appelsiinista, jossa päällä on ollut mustikka (josta tuo väri on siis tullut). Ja pala on kuivunut pari tuntia pöydällä. En oikein tiedä mitä käyttöä näille tulee koskaan olemaan, mutta julkaistaan nyt kuitenkin. :D

Something to wait for

Eipä mulla muuta. ;)

No joo - liputhan hankin siis veljen avustuksella samana päivänä kun tulivat myyntiin silloin hmm.. kun oli äikän koe koeviikolla marraskuussa. :D Ja sain juuri ne paikat mitkä halusin, jei. :) Nyt alkaa huhtikuun 20. päivä lähentyä ja odotus nousee. Can't wait! <3

P.s Niille, jotka eivät tiedä: ko. artisti on yksi suosikeistani. Itseasiassa tykkään eniten herran popahtavista biiseistä, mutta kyllä ne muutkin menevät. Youtubesta löytyy kaikki. ;)

Älä pysäytä musiikkii älä koskaan pysäytä sitä

Kuvia parin vuoden takaa lukion musiikkilaitteista. :) Instrumentit ovat kiehtovia niin soitettuina kuin kuvattuina!

Näin kiinnität kissan huomion

Heipä hei! Blogin päivittäminen unohtui hetkeksi kun täytyy keskittyä ennakkotehtäviin ja etävalmennuskurssiin. :) Mutta kyllä tämä tästä. Kirjoittelen myöhemmin hauista ja tehtävistä kunhan saan kaikki kondikseen.

Mutta ohessa eräs päivä ottamani kuvasarja Lassista. :D Veli leikitti, minä kuvasin sarjakuvauksella. :) Kissoilla on niin jännä taito naulita katseensa yhteen kohteeseen ja unohtaa kaikki muu. Vähän kuin muu kroppa tulee perästä kunhan katse on vaan kohteessa. :D

Tuli jokseenkin erisävyiset kuvat kun innostuin kerrankin käsin hienosäätelemään sävyjä... Jäivätpä vielä melkoisen kellertäviksi. Noh, aina ei voi voittaa. :)

Ohi on!

Nyt se on vihdoin ohi. Lukio. Vaikka en ehkä olisi uskonut, niin kyllä, vähän on tyhjä olo. Mutta toisaalta ihan huikea fiilis! Ensinnäkin olen ainakin alustavasti suht tyytyväinen kirjoituksiin. Toiseksi ei tarvitse enää miettiä "pitäisi lukea".. No joo, kyllä vieläkin täytyy lukea, nimittäin pääsykokeisiin aika täyspäiväisesti. Mutta en stressaa siitä miltei ollenkaan - vielä. Nyt vain keskityn nauttimaan tästä fiiliksestä, ettei ihan oikeasti tarvitse tehdä mitään! Ei läksyjä, ei sanakokeita, ei koeviikkoja.

Pyöräillessäni kotiin perjantaina matikankokeesta oli vähän epäuskoinen olo. En enää ikinä mene lukioon opiskelemaan. Ei enää tylsillä (tai kivoillakaan) oppitunneilla istumista. Ei kouluruokailuja. Ei välituntien viettämistä saman kaveriporukan kanssa. Heh, taidanpa nyt taas toistaa itseäni, mutta kun tätä on mun niin vaikea vielä tajuta! :D

Eilisen päivän vietin aikomusteni mukaan ilman tietokonetta, teeveetä tai muuta elektronista vempelettä. Sen verran piti tosin poiketa, että kännykän jätin auki, muutamaa soittoa kun odottelin näin kirjoitusten päätyttyä. Mutta erityisesti ilman läppäriä oli yllättävän hankalaa olla. Jos tuli hetki, ettei ollut mitään tekemistä, oli ensimmäisenä mielessä nettiin meneminen. No, ei sitten. Tai sitten siivotessa tuli mieleen yksi blogi, jossa en ole vähään aikaan käynyt. No ei sit. Illallemmalla käväisi mielessä että tuleekohan telkkarista jotain... Ai niin.

Mutta oli kiva huomata, että ilman konetta ja telkkaria sain aika paljon enemmän aikaan kuin muuten olisin saanut. :) Ja että pystyin ihan oikeasti olemaan ilman niitä. :D Siivosin huoneeni, raivasin pari kaappiani (toisessa käsityökankaita&tuunattavia vaatteita, toisessa koulujuttuja), etsin ruokalehdistä kivoja ruokaohjeita ensi viikolle ja aloitin lukemaan valmennusmateriaalia, joka saapui perjantaina. Siivouksen päätteeksi oli muuten aika vapauttavaa heivata lehtikeräykseen sylillinen vanhoja koulumonisteita ja -vihkoja! Tosin niitä jäi vieläkin aika määrä, joten lisäkarsintaa aion tehdä. Mutta ah, ei tarvitse enää katsella niitä kaapin perällä. Turhista kirjoistakin aion hankkiutua eroon kirppiksellä, kunhan saan aikaiseksi.

Mutta takaisin aiheeseen. Täytyy ottaa tavaksi pitää silloin tällöin tietokoneettomat ja teeveettömät päivät! :) Suosittelen muillekin, mikäli suinkaan mahdollista. Varsinkin lomalla voisi olla aika jees, saisi oikeasti tehtyä kaikenlaista muutakin kuin istua töllöttimen ääressä. Onhan se silti helpommin sanottu kuin tehty, enkä tiedä pystyisinkö itsekään päivää paria pidempään.

 

Ja kirsikaksi kaiken päälle, ihana kevätkin on kunnolla tuloillaan, aurinko paistaa ja lumet sulaa. Tykkään keväästä kovin, kun alkaa näkyä merkkejä luonnon heräämisestä. :) Olen myös kuullut useampana päivänä joutsenten saapuvan. Tänään kirppisreissulla ajettiinkin isän kanssa hiukan eri reittiä, jotta nähtiin pelloilla joutsen"parvia". Tosin ne olivat niin pitkällä pelloilla, että teleobjektiivi ollut oikein riittävä. Ylläoleva kuva oli paras mitä tuli - sekin jo liikkeessä autolla ajaessa. :D Ja peeäs, muokkasin kuvaa enemmän mitä yleensä, ei täällä noin tummia pilviä ole näkynyt tänään. ;)

Vuorokausi ilman teknisiä laitteita?

Bongasin Uusi Musta -sivustolta mielenkiintoisen teemapäivän: "National Day of Unplugging haastaa välttämään tekniikkaa vuorokauden ajan ja keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin."

Kuulostaa omaan korvaani kokeilemisen arvoiselta jutulta! Minua on oikeasti viimeaikoina alkanut ärsyttää oma riippuvaisuuteni varsinkin tietokoneeseen. Nyt olisikin hyvä sauma ainakin yrittää olla vuorokausi ilman teknisiä laitteita. Huomenna kirjoitusten jälkeen saa vihdoin hengähtää ja vain olla. Voisikin olla virkistävää olla ilman tietokonetta hetken aikaa. Kuitenkin joka päivä tulee vähintään oma sähköposti tsekattua ja puhelimella soitettua ja/tai lähetettyä viestejä.

Toisaalta tuntuu hiukan hirvittävältä, että täytyy olla oikein erillinen teemapäivä, jotta voisi olla ilman teknisiä laitteita yhden vuorokauden ajan. Itseasiassa minun täytyy nolona myöntää, että viime kesälomalla yritin olla viikon ilman tietokonetta. No, se yritys tyrehtyi muistaakseni toisen vai kolmannen päivän kohdalla...köh. En oikein osaa sanoa, miksi se on niin vaikeaa olla ilman. Ehkä on vaikeaa keksiä tekemistä yli jäävälle ajalle? Tai ehkä se on vain tapa katsoa teeveetä ja olla koneella tiettynä hetkenä vuorokaudesta?

Tässä vielä manifestin pääperiaatteet Uusi Musta -sivustolta:


"1. Älä koske teknisiin laitteisiin.
2. Vietä aikaa läheisten kanssa.
3. Pidä huolta terveydestäsi.
4. Mene ulos.
5. Vältä shoppaamista.
6. Sytytä kynttilä.
7. Juo viiniä.
8. Syö leipää.
9. Etsi hiljaisuutta.
10. Anna takaisin."

Raakasuklaata

Pikaista päivitystä bilsan kirjojen keskeltä. :D Eli huomenna olisi vuorossa toiseksi viimeinen koe, biologia! Mutta ei siitä sen enempää. :)

Tein tuossa eräs päivä pitkästä aikaa yhtä suosikkiherkkuani, raakasuklaata! Tätä otan myös huomenna mukaan kirjoituksiin evääksi jotta voi kirjoittamisen lomassa vähän herkutellakin - ja vieläpä varsin terveellisesti. :P

Käyttämäni ainesosat vasemmalta oikealle: neitsyskookosöljy, raakakaakaojauhe, hunaja, lucuma ja epämääräisen näköinen köntti kaakaovoita. Kuvasta unohtui lisäksi pakastemustikat ja aprikoosinsiemenet.

Ohjeen löysin raakasuklaa- ja superfoodguru Jaakko Halmetojan Raakasuklaa.com -nettisivuilta,  josta löytyy paljon lisää tietoa raakasuklaasta. Sieltä voi myös ladata Suklaa-alkemistin käsikirjan, jossa on paljon mielenkiintoista luettavaa ja reseptejä. :) Löytämäni ohje meni oman sovelluksen jälkeen jotakuinkin näin:

2 kukkurallista ruokalusikallista kookosöljyä
2 rkl kaakaovoita raastettuna
2 rkl raakakaakaojauhetta
1 tl lucumaa
1-2 rkl hunajaa (tai muuta makeutusta)
marjoja/pähkinöitä mielen mukaan

Teko-ohje yksinkertaistettuna: Vesihauteessa sulatetaan ensin kookosöljy. Sekaan heitetään raastettu kaakaovoi ja sekoitellaan puulusikalla koko seos sulaksi. Seuraavaksi mukaan sekoitellaan sihdattuina jauheet ja vielä hunaja.

Ei-muovisen astian pohjalle ripotellaan marjat ja/tai siemenet ja päälle kaadetaan sula suklaamassa. Suklaan annetaan jäähtyä pakastimessa pari tuntia ja sitten herkuttelemaan!

Itse kaadoin suklaan tämmöiseen metalliseen koteloon, jossa on joskus ollut suklaata. Vuorasin vielä foliolla, että suklaan saa helpommin irti.

Ja tiedän, mustikat näyttävät jokseenkin mielenkiintoiselta kun massa eri riittänyt peittämään niitä kokonaan. :D Niin ja aprikoosinsiemenet on uusin tykkäykseni! Aivan ihanan makuisia. Nappasin taannoin pussillisen niitä Ruohonjuuren alepöydästä. Täytyy kyllä ostaa uudemmankin kerran, oli sen verran hyviä. :) Toki siis muutkin pähkinät (tai jopa siemenet) käy tähän, olen esimerkiksi manteleita käyttänyt myös.

Suklaa muuten sulaa varsin nopeasti sormissa, sillä seoksessa oleva kookosöljyn sulamispiste on vähän yli 20°C. Temperoimalla saisi pysymään pidempään kohmeessa ja muutenkin kivemman rakenteen, sitä täytynee kokeilla jossain vaiheessa... Siitäkin löytyy ohje tuolta samaiselta sivustolta.

Tämä määrä ei oikein riittänyt mihinkään, joten ensi kerralla täytynee tehdä isompi satsi. :D Jopa isälle ja veljellekin maistui. ;) En oikein edes enää kaipaa normisuklaata, tämä on niin paljon parempaa! Ja tekeminenkin on mukavaa puuhaa, ja vielä kivempaa on syödä ihan itse tehtyä suklaata. :)

Onko joku maistanut tai tehnyt raakasuklaata? Jos, niin mitä piditte? :)