Eilen saapui kirje. Lähettäjänä luki Lahden ammattikorkeakoulu.
Avasin kirjeen ja aavistelin jo, mitä sieltä tulee. Arvaukseni meni oikeaan: en saanut kutsua valokuvauksen valintakokeisiin. Mutta tiedättekö mitä? En oikeastaan edes masentunut asiasta. Siihen on parikin syytä: 1)biologia kiinnostaa ammattina loppuviimeksi enemmän kuin valokuvaus (ainkin luulen niin), 2) en pistänyt ennakkotehtävissä kaikkea peliin, joten en tuntunut edes antsaitsevan pääsyä ja 3)valintakokeet olisi menneet biologian pääsykokeen kanssa päällekkäin.
No joo, ehkä tässä on vähän selityksen makua. Mutta asia ei silti kauheasti vaivaa. Okei, ehkä hiukan harmittaa, sillä olisi ollut siistiä kokea taidepuolen valintakokeet ja nähdä mihin taidoillani pääsisi. Mutta jos en oikeasti halua sinne, niin ei siinä ole järkeä "vain" kokeilla. Tai no, hmm... nyt pitää ottaa vähän sanoja takaisin... Otetaas uusiksi: en väitä, ettenkö sinne haluaisi. Olisi upeaa opiskella valokuvausta, mutta ammatiksi asti en siitä tiedä. Pidän (luonto)kuvaamisen ennemmin rakkaana harrastuksena.
Ihan ensin en meinannut edes kirjoittaa tästä. Häpesin. Tuntui, että epäonnistuin. En ole tarpeeksi hyvä, en riitä. Kuitenkin hetken aikaa mietittyäni tulin seuraavaan tulokseen: mitä tai ketä ihmeessä se haittaa? Ei kukaan ole täydellinen, ja epäonnistumiset ovat sitäpaitsi varsin hyvä tapa oppia. Ja tätä elämää elän itseäni varten, en muita. En halua hävetä tai pelätä epäonnistumisia. Mennyttä ei voi muuttaa, voi vaan ottaa opiksi ja jatkaa eteenpäin. Nih.
Samalla voin paljastaa, etten ikinä hakenut Taikkiin valokuvausta opiskelemaan. En aloittanut ennakkotehtävien tekemistä tarpeeksi ajoissa, en saanut aikaan. Joten jätin ne ennemmin kokonaan tekemättä kuin olisin tehnyt hutiloiden (kuten oikeastaan Lahden kanssa kävi). Mutta mitä sitten? Voin hakea vuoden päästä uudelleen jos niin tahdon. Sitäpaitsi mulla on vielä monta opiskelupaikkaa, joihin voin päästä. Ja ne kaikki liittyy jotenkin mulle läheiseen asiaan, luontoon tai ympäristöön. Tykkään.
P.s Epäonnistumisista suosittelen lukemaan tämmöisen kirjoituksen, jonka bongasin netistä. Varsin painavaa asiaa ja hyvin kirjoitettu. :)
Tämmöset valinnat on aikamonelle meen ikäiselle tuttuja. Just itekki jätän menemättä psykologisen pääsykokeisiin kun en vaan pysty. Ja en sanois et epäonnistuit tai olit huono tai muuta vastaavaa, koska kumminkin pyrit sinne. Tällä kertaa se ei nyt vaan riittänyt ja näin. Mutta me muut ollaan nähty sun kuvia ja ne on UPEITA. Joten jatka vaan sitä luontokuvailua, vaikka vaan harrastuksena, mutta oot siinä oikeesti hyvä! :)
VastaaPoistaKiitos kommentista! :) Aijjuu, taisinkin lukea että jätät tosiaan psykologian pääsykokeet väliin. Ihan oikea ratkaisu musta! Paras tehdä juuri miten itsestä parhaalta tuntuu, eikä siten miten muut odottaa. Tsemppiä!
VastaaPoistaPuit kyllä hyvin sanoiksi, paremmin kuin itsekään osasin (tää tekstillinen ilmaisu kun ei ole se mun juttu). :D Mutta kiitos, piristää hurjasti mieltä kuulla tällaista palautetta! :)
Ihana, hieno asenne :). Aina ei edes tarvita koulua tehdäkseen sitä mistä aina on unelmoinut. Voit lukea jotain muuta ja elämä kuitenkin kuljettaa toiseen suuntaan.
VastaaPoistaSanopa muuta, olen niin samaa mieltä! :)
PoistaTuon linkin takaisesta, tekstistä, tuli taas mieleen kieroontunut suomalainen mentaliteetti:
VastaaPoista“Minua sanottiin lehtijutussa konkurssiyrittäjäksi. Olen perustanut 23 yritystä, joista yksi on mennyt konkurssiin, ja siten olen konkurssiyrittäjä.”
Kun kerran olet kaatunut, sinne kuoppaan olet oleva jäämään.
Sydäntä on parasta kuunnella ammatinvalinnassa, sillä mitä siitä tulisi mitään jos jotain hampaat kirskuen tekee. Tulee vain verisiä ikeniä, nimittäin. ;) Ja tosiasia on, ettei polkua ole suljettu vaikka ei sitä valinnut tällä kertaa.
(ps. jos tuon leipätekstin ja linkin välille saisi hieman kontrastia, mun näytöllä se ainakin näyttää saman väriseltä ja hankalasti erottuvalta)
Totta, tuo taitaa olla yleisesti vallitseva ajattelumalli, valitettavasti. Yritän ainakin itse pois siitä, vaikka niin monet ovat sen takana.
PoistaOsuvasti sanottu ja niin totta! Täytyy muistaa pitää mielessä, että välillä on hyvä unohtaa se järki ja seurata sisintään. :) Toisaalta taas kaikki ovet ovat vielä auki, mitä sitäkään ei ole syytä unohtaa. Ihana rohkaisu, kiitos.
Kiitos myös palautteesta, todella hyvä kun sanoit, en itse edes huomannut asiaa! Korjaan linkin väriä pikimmiten. Oikeastaan olen alkanut epäillä, että tämä läppärin näyttö ei toista värejä ihan yksi yhteen, täytyisi varmaan kalibroida. Ties mitäköhän muutakin mahtaa olla värien puolesta "vinossa" - jos jotain parannettavaa huomaa niin kuulen mielelläni lisää korjausehdotuksia! :)
Moikka Maria,
VastaaPoistaaloin vasta tänään lukemaan kunnolla blogiasi ja heti ollaan kommentoimassa :)
Kouluihin hakeminen lukion jälkeen on ihan valtava prosessi, mikä saattaa kestää neljä vuotta - kuten itselläni kävi. Älä siis lannistu, vaikka et pääsisi mihinkään kouluun (toivottavasti näin ei käy!) ensi syksynä, koska aina tulee uusi kevät ja uudet pääsykokeet. Itselläni kävi niin, etten jaksanut lukea tarpeeksi heti kirjoitusten jälkeen, ja "jouduin" tai SAIN pitää välivuoden. Se teki oikeasti ihan tosi hyvää, tehdä vuosi töitä, koska seuraavana keväänä hain ihan eri kouluihin kuin mihin olisin päätynyt jos onni olisi suosinut suoraan lukion jälkeen.
Pääsin kouluun, olin siellä kaksi vuotta, kunnes tajusin ettei se ole minua varten - pidin välivuoden, jonka aikana keksin mitä oikeasti haluan. Ja vasta 23-vuotiaana pääsin kouluun, mistä en edes tiennyt ja sitä kautta ammattiin, joka on todella minua varten.
Opetus: älä lannistu ja anna ajatuksille tilaa, vaikka pääsisitkin opiskelemaan. Opiskelupaikan ei tarvitse mennä heti ekalla kerralla oikein, on lupa kokeilla ja päätyä lopulta parhaaseen ratkaisuun. Kunhan itsestä tuntuu aina hyvältä (erikseen on sitten tenttiinlukemisen-tunne kun ei tunnu kivalta, mutta tentti vie opiskeluja aina eteenpäin..) Ota myös välivuosi mahdollisuutena, älä pakkona.
Tsemppiä pääsykokeisiin ja kesään,
serkkusi Maarit
Moikka, kiitos kommentista, ne on toki aina tervetulleita! :)
PoistaTodellakin tuntuu, että kerralla pitäisi saada valittua koulu oikein ja jatkettua täyttä päätä opiskelua. Tiedän, ettei niin tarvitse mennä, mutta paineita silti on. Siksi olikin erityisen kiva lukea omista kokemuksistasi! Ja todella hienoa, että olet nyt löytänyt sen oman ammattisi. Enköhän minäkin vielä - ennemmin tai myöhemmin.
Kiitos tästä rohkaisusta, neuvoista ja tsempeistä, niitä tarvitaan tässä paikoin hämmentävässäkin vaiheessa. <3