torstai 10. toukokuuta 2012

Hepatica Nobilis, 2. osa



Kuten sanottu, näitä kuvia riittää.. :) Sinivuokot nyt ovat niin herkän kauniita auringon juuri noustua.













klo 8.25
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. SolmuSilmukka11. toukokuuta 2012 klo 20.43

    Sinistä, sinistä! Maa on tullut siniseksi, on kesä.

    Parhain muisto sinivuokoista oli metsän keskellä vanhan palaneen talon pihalla. Yhden puun juurella kasvoi niin paljon sinivuokkoja, että sitä oli miltei mahdoton uskoa.

    Valokuvaa ei paikasta ikinä tullut otettua, koska työssä ei valonkaapparia tule kannettua. :)

    VastaaPoista
  2. Maria12. toukokuuta 2012 klo 14.44

    Sinivuokkomeri metsän keskellä, hiiltyneiden talon jäänteiden vieressä kuulostaa ihanalta kuvauskohteelta! Pystyn kuvittelemaan paikan, niin kaunis, myös kontrastin puolesta. Harmi, ettet saanut siitä kuvaa. Mutta muistotkin itsessään ovat arvokkaita. :)

    Samoin tuo paikka, josta kuvat otin, oli aivan sinisenään vuokkoja. En meinannut uskoa silmiäni kun sen näin, aiemmin kun olen löytänyt vain muutaman sinivuokon kerrallaan. Kyllä luonto osaa yllättää kauneudellaan.

    VastaaPoista

Kiitos ja kumarrus kommentista!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)