sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Hepatica nobilis, 4. osa
Näiden viimeisten sinivuokkokuvien myötä toivottelen onnea kaikille äideille!
Itselleni tämä päivä on erityisen vaikea, sillä omani nukkui pois kohta neljä vuotta sitten. En puhu asiasta juurikaan, sillä se tekee yhä todella kipeää. Näin äitienpäivänä nousee etenkin kaikki lapsuusmuistot mieleen ja ne saavat tunteet nopeasti pintaan, kuten yleensäkin menneiden aikojen muisteleminen. Toki yhäkin aina äitienpäivän aamuna kerään valkovuokkoja hänelle, vaikkei hän olekaan enää täällä.
Mutta iloitkaa ihanista muistoista ja läheisistä, sekä nauttikaa aurinkoisesta päivästä ja kauniista kukista! <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä äitis olis tyttärestään ylpeä :) Kauniita kuvia!
VastaaPoistaSait taas kyyneleet silmiini, mutta se ei haittaa. :) Kiitos. <3
Poista