Hepatica nobilis, 3. osa

Kolmatta osaa pukkaa. :) Mukavaa päivää kaikille!

Tilastoja

Nyt vuorossa hiukan erilainen postaus. :D Idea tähän tuli, kun opin vihdoinkin ottamaan screenshotteja (kuvakaappauksia?) koneellani. Jep, monta vuotta pimennossa eikä siihen loppuviimeksi tarvittu kuin pikainen googlaus... :D Ja niille, jotka ovat vielä autuaan tietämättömiä tästä älyttömän siististä toiminnosta, sen saa maceissa näppäinyhdistelmällä: omppu+alt+4. Eikun leikkimään! :)

Mutta niin, itse postaukseen. Mulle on kertynyt ihan kiitettävästi kuvia tässä vuosien varrella ja pohdiskelin, kuinka paljon niitä nyt mahtaakaan oikeastaan olla. Siispä otin "kuvat" noista tiedoista.

Ylimmässä "kuvassa" siis Kissakuvat -kansioni tiedot. Siellä kuvia näyttääpi olevan mukavat 2958 kappaletta, tilaa vievät 11,5 gigaa. Tähän siis kuuluu mukaan jo muokatut kuvat (en ikinä tallenna muokkaamiani kuvia suoraan alkuperäisen päälle), joten oikeasti luku olisi pienempi. Oikea määrä olisi semmoiset tuo noin 3000 miinus blogissa olevat kissakuvat.. Aika hurjasti silti otoksia pelkästään Lassista ja Leevistä. :D

Sitten se heittämällä isoin kuvakansioni, Luontokuvat, -08 syksystä tähän päivään. Hippasen yli 11 000 räpsäisyä, 35,7 gigaa. Oho... En arvannut että niitä on nyt ihan näin paljon tullut otettua! Tosin tähänkin lukuun kuuluu ne muokatut kuvat, mutta ei niitä ole läheskään puoliakaan kaikkien kuvien määrästä. Seuraava ehkä havainnollistaa tätä selitystäni paremmin:

Kuvakaappaus vuoden 2012 huhtikuun, ja siitä 30. päivän sinivuokkokuvien kansiosta. Jep, näitä sinivuokkokuvia on sen melkein 300 ja blogiin päätyy vain pieni osa. :D (huom. kaikkia niitä ei ole kuitenkaan vielä julkaistu)

Tuossa oikealla kuvat siis järjestyksessä. Keltaisella palkilla merkut kuvat on kuvia, jotka olen merkinnyt itseäni varten, ne ovat niitä onnistuneempia. Kuten näkyy, niitä on loppuviimeksi aika vähän verrattuna koko määrään (eikä tuossakaan siis näy läheskään kaikki 300 kuvaa). Yleensä oikeasti onnistuneita kuvia on sen muutama sataa otosta kohden. :) Ja niiden alapuolella näkyy a- ja b-loppuiset kuvat, ne on niitä muokattuja, jotka blogiinkin loppuviimeksi päätyvät.

Että semmoista. :) Oletteko koskaan katsoneet, kuinka paljon teillä onkaan kuvia?

Hepatica Nobilis, 2. osa

Kuten sanottu, näitä kuvia riittää.. :) Sinivuokot nyt ovat niin herkän kauniita auringon juuri noustua.

Kirje

Eilen saapui kirje. Lähettäjänä luki Lahden ammattikorkeakoulu.

Avasin kirjeen ja aavistelin jo, mitä sieltä tulee. Arvaukseni meni oikeaan: en saanut kutsua valokuvauksen valintakokeisiin. Mutta tiedättekö mitä? En oikeastaan edes masentunut asiasta. Siihen on parikin syytä: 1)biologia kiinnostaa ammattina loppuviimeksi enemmän kuin valokuvaus (ainkin luulen niin), 2) en pistänyt ennakkotehtävissä kaikkea peliin, joten en tuntunut edes antsaitsevan pääsyä ja 3)valintakokeet olisi menneet biologian pääsykokeen kanssa päällekkäin.

No joo, ehkä tässä on vähän selityksen makua. Mutta asia ei silti kauheasti vaivaa. Okei, ehkä hiukan harmittaa, sillä olisi ollut siistiä kokea taidepuolen valintakokeet ja nähdä mihin taidoillani pääsisi. Mutta jos en oikeasti halua sinne, niin ei siinä ole järkeä "vain" kokeilla. Tai no, hmm... nyt pitää ottaa vähän sanoja takaisin... Otetaas uusiksi: en väitä, ettenkö sinne haluaisi. Olisi upeaa opiskella valokuvausta, mutta ammatiksi asti en siitä tiedä. Pidän (luonto)kuvaamisen ennemmin rakkaana harrastuksena.

Ihan ensin en meinannut edes kirjoittaa tästä. Häpesin. Tuntui, että epäonnistuin. En ole tarpeeksi hyvä, en riitä. Kuitenkin hetken aikaa mietittyäni tulin seuraavaan tulokseen: mitä tai ketä ihmeessä se haittaa? Ei kukaan ole täydellinen, ja epäonnistumiset ovat sitäpaitsi varsin hyvä tapa oppia. Ja tätä elämää elän itseäni varten, en muita. En halua hävetä tai pelätä epäonnistumisia. Mennyttä ei voi muuttaa, voi vaan ottaa opiksi ja jatkaa eteenpäin. Nih.

Samalla voin paljastaa, etten ikinä hakenut Taikkiin valokuvausta opiskelemaan. En aloittanut ennakkotehtävien tekemistä tarpeeksi ajoissa, en saanut aikaan. Joten jätin ne ennemmin kokonaan tekemättä kuin olisin tehnyt hutiloiden (kuten oikeastaan Lahden kanssa kävi). Mutta mitä sitten? Voin hakea vuoden päästä uudelleen jos niin tahdon. Sitäpaitsi mulla on vielä monta opiskelupaikkaa, joihin voin päästä. Ja ne kaikki liittyy jotenkin mulle läheiseen asiaan, luontoon tai ympäristöön. Tykkään.

P.s Epäonnistumisista suosittelen lukemaan tämmöisen kirjoituksen, jonka bongasin netistä. Varsin painavaa asiaa ja hyvin kirjoitettu. :)

Hepatica nobilis, 1. osa

Arvauksia ei viime postaukseen tullut yllä olevasta kuvasta, joten isken nyt nämä varsinaiset otokset pöytään. :) Jos joltakulta taipuu kasvien latinankieliset nimet (ei multa ainakaan :D), niin otsikosta arvasikin että luvassa on sinivuokkoja.

Löysin nimittäin aivan uskomattoman kuvauspaikan. Metsänrinne aivan täynnä sinivioletteina hehkuvia sinivuokkoja! Ja minä kun en ole eläissäni nähnyt kerrallaan kuin maksimissaan sen 5 kukkaa.  :D Aivan mieletöntä... Onnekseni heti seuraavana aamuna löydöstä oli mainio kuvausilma. Jos jotain olisi vielä toivonut niin aamukasteen. Mutta ei se ole niin justiinsa, olen enemmän kuin tyytyväinen jo nyt. :) Ja voin varoittaa, näitä kuvia sitten riittää! ;)

End of April

Parit kuvatukset huhtikuun lopulta. Ihanan vihreää!

Loppuun vielä pieni "sneak peek" mitä seuraavissa luontokuvapostauksissa tulee näkymään... ;) Arvaako/tunnistaako joku?

Raakaa kakkua

Vaihteeksi hiukan ruokajuttuja. :)

Olen ollut jonkin aikaa kiinnostunut raakaruoasta, ja erityisesti raakaherkuista. Siitä vihjasikin jo raakasuklaapostaus, mutta nyt sain vihdoin aikaiseksi kokeilla raakakakun/-tortun tekoa!

Selaillessani Keittiökameleontti -blogia silmiini osui Onks jälkiruokaa? -teemaviikko. Helppojen raakaruokajälkiruokien joukosta löytyi ilokseni Arki-illan helppo sitrustorttu. Reseotin ainekset löytyi kotoa, joten tuumasta toimeen!

Resepti meni näin:

Pohja: 

• 2,5 dl auringonkukansiemeniä (kuivia)
• 2,5 dl rusinoita 
• hyppysellinen suolaa 
• ripaus vaniljaa 

Täyte: 

• 1 kypsä avokado 
• 1 mandariini (leikkele kuoret pois) 
• 1/2 sitruunan raastettu kuori 
• 1/2 sitruunan mehu 
• 1 dl juoksevaa hunajaa tai agavesiirappia
• 2 tl psylliumjauhetta

Laita pohjan ainekset monitoimikoneeseen ja käytä konetta täydellä teholla, kunnes saat aikaiseksi taikinaa. Se saa olla hieman murumaista. Painele pohjataikina pieneen irtopohjavuokaan (halk. 20 cm). Ellei vuoka ole silikoninen, vuoraa pohja leivinpaperilla. 

Valmista täyte: Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja blendaa tasaiseksi seokseksi. Tarkista maku ja lisää makeutusta tarvittaessa. Kaada täyte pohjataikinan päälle. Viimeistele halutessasi kookoshiutaleilla. Voit laittaa piiraan jääkaappiin vetäytymään n. 1/2 tunniksi ennen tarjoilua, mutta tämä ei ole välttämätöntä.

Ohje: Keittiökameleontti

Pohja taisi jäädä vähän isorakeiseksi, mutta se ei haitannut. :)

Sitruunan tosin korvasin limetillä, kun sellainen sattui löytymään kotoa. Lisäksi puolitin ohjeen, sillä en etukäteen voinut tietää miltä tekele maistuisi. Turhaan pelkäsin - voi pojat että tuli hyvää! Itseasiassa olen nyt ehtinyt tekemään tätä jo kaksi kertaa. :D Seuraavaksi aion kokeilla muitakin ohjeita, joita onkin netti pullollaan. :)

Varjostuksia

Nämä kuvat löytyivät vanhoista luonnoksista loppukesältä. Ihanaa, kohta on taas koivun lehdet täydessä vihreydessä! :)

Sulkia vapuksi

Wapuksi piti tietysti saada jotain värikästä kun kerrankin on siihen tilaisuus, sillä muuten en juurikaan värikkäästi pukeudu tai asusta. Siispä korut oli helppo valinta. En tosin ennestään omista kovin värikkäitä koruja, joten se puute piti paikata. Tuloksena oranssinpunaiset sulkakorvikset kuparilla höystettynä.

Sulathan ovat ihan normipääsiäissulkia, joita ostin kevättalvella pussillisen kirppikseltä. Intouduin joku ilta kokeilemaan ProMarker -tusseja niihin ja lopputulos näytti mielestäni kivalta. :) Eli kuviot tein itse, eivät ole valmiina.

Punaisen opaakkihelmet ovat lasia, kirppikseltä nekin. Koukut ovat tällä kertaa hopeoidut, kun en jaksanut alkaa ihmeempiä väkertämään. Hyvin ajoivat asiansa, vaikkeivät erityisen hyvin mätsää kuparin kanssa.

Ja koru vielä korvassa. :) Kiitos veljelle kuvasta!

Hauskaa wappua!

Toivottelen Lassin ja serpentiinien kautta kaikille hauskaa vappua! :)

Me vietämme vapun ihan vaan kotona oleillen, koti koristeltuna serpentiinillä ja palloilla. Lähikaupungissa käytiin jo vappuhulinaa katsomassa, muuten ollaan vaan ja vietetään aikaa yhdessä. Ehkä illemmalla voisi pelata jotain lautapeliä. :)

Näin se menee kun ei tule pojat keskenään toimeen. :D Leevi tuijottaa ulkoaitauksesta ikkunanlaudalla olevan Lassin päällä olevia serpentiinejä. Ja ei, sen ikkunan läpi ei mene tassut vaikka kuinka kiinnostaisi. :)